Persistenssi Johanna Seibtin prosessiontologiassa
Nylund, Thelma (2021)
2021
Filosofian kandidaattiohjelma - Bachelor's Programme in Philosophy
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2021-05-05
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202104203142
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202104203142
Tiivistelmä
Ajallinen jatkuvuus eli persistenssi on ollut pitkään filosofien mielenkiinnon ja tutkimuksen kohteena. Jokapäiväinen elämä on täynnä erilaisia oletuksia siitä, että oliot ympärillämme todella pysyvät samoina ajassa ja huolimatta kaikista kohtaamistaan muutoksista.
Tunnetuimmat ja yleisimmät teoriat persistenssistä ovat muotoutuneet perinteisen substanssikäsityksen puitteissa. Konkreettiset entiteetit ovat tulleet perinteisesti ymmärretyksi tarkkarajaisina partikulaareina. Tämän perinteisen substanssikäsityksen pohjalta muotoutuneet teoriat ajallisesta jatkuvuudesta tuntuvat toistuvasti päätyvän merkittäviin ongelmiin ja ristiriitoihin.
Filosofi Johanna Seibt (1959–) on muotoillut prosessiontologista teoriaa, jossa ainoana ontologisena kategoriana on yleisten prosessien kategoria. Yleiset prosessit ovat luonteeltaan dynaamisia. Seibtin teoriassa entiteetit eivät ole perinteisiä partikulaareja, mikä avaa uusia selityksellisiä mahdollisuuksia ajalliselle jatkuvuudelle. Ajallinen jatkuvuus ymmärretään Seibtin teoriassa samojen yleisten prosessien uudelleenesiintymisenä.
Tämä kandidaatintutkielma käsittelee kysymystä ajallisesta jatkuvuudesta. Tutkimuksen kohteena on erityisesti persistenssi Seibtin prosessiontologiassa. Tutkielma pyrkii vastaamaan kysymykseen siitä, miten persistenssi selitetään yleisten prosessien teoriassa. Tämä vaatii ensin taustoitusta ajallisen jatkuvuuden yleisistä ongelmista. Persistenssin kannalta olennaista on myös ymmärtää, millainen on yleisten prosessien kategoria sekä pintapuolisesti yleisten prosessien mereologiaa. Tämän jälkeen tutkielmassa pyritään antamaan yleiskäsitys persistenssistä Seibtin ontologisessa systeemissä.
Tunnetuimmat ja yleisimmät teoriat persistenssistä ovat muotoutuneet perinteisen substanssikäsityksen puitteissa. Konkreettiset entiteetit ovat tulleet perinteisesti ymmärretyksi tarkkarajaisina partikulaareina. Tämän perinteisen substanssikäsityksen pohjalta muotoutuneet teoriat ajallisesta jatkuvuudesta tuntuvat toistuvasti päätyvän merkittäviin ongelmiin ja ristiriitoihin.
Filosofi Johanna Seibt (1959–) on muotoillut prosessiontologista teoriaa, jossa ainoana ontologisena kategoriana on yleisten prosessien kategoria. Yleiset prosessit ovat luonteeltaan dynaamisia. Seibtin teoriassa entiteetit eivät ole perinteisiä partikulaareja, mikä avaa uusia selityksellisiä mahdollisuuksia ajalliselle jatkuvuudelle. Ajallinen jatkuvuus ymmärretään Seibtin teoriassa samojen yleisten prosessien uudelleenesiintymisenä.
Tämä kandidaatintutkielma käsittelee kysymystä ajallisesta jatkuvuudesta. Tutkimuksen kohteena on erityisesti persistenssi Seibtin prosessiontologiassa. Tutkielma pyrkii vastaamaan kysymykseen siitä, miten persistenssi selitetään yleisten prosessien teoriassa. Tämä vaatii ensin taustoitusta ajallisen jatkuvuuden yleisistä ongelmista. Persistenssin kannalta olennaista on myös ymmärtää, millainen on yleisten prosessien kategoria sekä pintapuolisesti yleisten prosessien mereologiaa. Tämän jälkeen tutkielmassa pyritään antamaan yleiskäsitys persistenssistä Seibtin ontologisessa systeemissä.
Kokoelmat
- Kandidaatintutkielmat [10016]