Varhaissuomen ja vanhan kirjasuomen ortografinen variaatio

Abstract

Tämän pro gradu -tutkimuksen aiheena on suomen kirjakielen ortografian vakiintuminen varhaissuomen ja vanhan kirjasuomen aikana. Tutkimuksessa verrataan keskiajalla kirjoitettua suomen kieltä eli varhaissuomea 1500–1800-luvuilla kirjoitettuun suomen kieleen eli vanhan kirjasuomeen. Tutkimuksessa vertaillaan kolmentoista suomenkielisen sanan kirjoitusasuja neljässä aineistossa. Tutkimuksessa tarkastellaan ortografista variaatiota yksityiskohtaisemmin äänteiden ä, i ja k kohdalla. Tutkielman lopuksi esitetään joitain arvioita siitä, mistä kielenulkoisista tekijöistä löydetyt erot voisivat johtua.Tutkimuksen päätulos on, että vuosina 1435–1490 kirjoitettu aineisto on ortografialtaan epäjohdonmukaisempi kuin yksikään kolmesta tutkimukseen sisälletystä vanhan kirjasuomen aineistosta. Vuoden 1642 raamatunkäännös Koko pyhä Raamattu on ortografialtaan aineistoista johdonmukaisin, 1705–1809 almanakkatekstit toiseksi johdonmukaisin, Mikael Agricolan tuotanto toiseksi epäjohdonmukaisin ja 1435–1490 kirjoitetut asiakirjat kaikkein epäjohdonmukaisin. Suomen kirjakielen ortografia ei siis ole vakiintunut täysin aineistojen ilmestymisjärjestyksen mukaisesti, mikä on selitettävissä osittain kielenulkoisilla tekijöillä.