Liiketoimen tunnistaminen ja uudelleenluonnehdinta siirtohinnoittelussa

Abstract

Tässä tutkielmassa käsitellään siirtohinnoittelussa esiintyviä käsitteitä liiketoimen tunnistaminen ja uudelleenluonnehdinta. Tutkielmassa keskitytään tarkastelemaan käsitteiden sisältöä vero-oikeudellisesti perehtymällä OECD:n siirtohinnoitteluohjeisiin, verotusmenettelystä annetun lain 31 §:n sääntelyyn sekä oikeuskäytäntöön. Tutkielmassa tarkastellaan voimassa olevaa lainsäädäntöä, joten tutkimusmetodina on käytetty oikeusdogmatiikkaa.

Tutkimus rakentuu siirtohinnoittelun yleisten periaatteiden, kuten markkinaehtoperiaatteen tarkastelun kautta käsitteiden merkityksen avaamiseen ja sittemmin käsitteiden pohtimiseen Suomen lain ja oikeuskäytännön kannalta.

Tutkielmassa tarkastellaan käsitteiden merkityssisältöä OECD:n siirtohinnoitteluohjeiden kautta, josta liiketoimen tunnistamisella ja uudelleenluonnehdinnalle saadaan määritelmät. Liiketoimen tunnistaminen tarkoittaa OECD:n ohjeistuksen perusteella siirtohinnoittelutarkastuksen kohteena olevan liiketoimen arviointia kokonaisuutena, ottaen huomioon taloudelliset osatekijät. Uudelleenluonnehdinnalla taas tarkoitetaan etuyhteysyritysten tosiasiallisesti suorittaman liiketoimen sivuuttamista ja luonnehtimista uudelleen toisella liiketoimella markkinaehtoisen hinnan arvioinnin yhteydessä. Näiden osalta tutkimuksessa havaittiin, että liiketoimen tunnistamisen kautta liiketoimen oikeudellinen muoto voidaan sivuuttaa, mikäli se ei vastaa osapuolten taloudellista toimintaa. Uudelleenluonnehdinnan osalta todettiin, että soveltumisedellytykset täyttyvät vain, mikäli markkinaehtoisen hinnan määrittäminen estyy ja suoritettu liiketoimi on irrationaalinen.

Käsitteiden määrittelyn jälkeen tutkimuksessa tarkastellaan käsitteiden suhdetta Suomen lainsäädäntöön ja oikeuskäytäntöön. Tutkimuksen havaintojen mukaan, oikeustila uudelleenluonnehdinnan osalta Suomessa on selvä, sillä verotusmenettelystä annetun lain 31 §:n mukaan uudelleenluonnehdintaa ei ole oikeutettua tehdä lain sanamuodon vuoksi.

Liiketoimen tunnistamisen osalta tutkimuksessa todettiin, että oikeudellisen muodon sivuuttaminen markkinaehtoisuuden nimissä ei ole mahdollista verotusmenettelystä annetun lain 31 §:n mukaan. Tutkimuksessa myös havaittiin, että näiden edellä kuvatut toimenpiteet voidaan Suomessa toteuttaa verotusmenettelystä annetun lain 28 §:n perusteella, mikäli toimenpiteelle on annettu sellainen oikeudellinen muoto, joka ei vastaa sen sisältöä. Lisäksi verovelvollisen on täytynyt toimia verosta vapautumisen tarkoituksessa.

Vero-oikeuden tärkeimmän periaatteen, legaliteettiperiaatteen, mukaan verotuksen tulee aina perustua lakiin. Tästä syystä OECD:n siirtohinnoitteluohjeilla ei voida laajentaa lain soveltamisalaa. Tämä on myös osaltaan vaikuttanut siihen, että valmistelussa on verotusmenettelystä annetun lain 31 §:n muutos, joka todennäköisesti mahdollistaisi OECD:n mukaisen liiketoimen tunnistamisen ja uudelleenluonnehdinnan.