Securitate ja Soros: Laclaulainen diskurssianalyysi Liviu Dragnean ja Viktor Orbánin retoriikasta
Pitkänen, Juho (2020)
Pitkänen, Juho
2020
Politiikan tutkimuksen kandidaattiohjelma - Bachelor's Programme in Politics
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2021-04-30
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202104263532
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202104263532
Tiivistelmä
Itä-Euroopan takkuava demokratiakehitys ja oikeistopopulistiset puolueet saavat mediassa ja tutkimuksessa paljon näkyvyyttä. Kuitenkin Romaniassa, Euroopan unionin kuudenneksi suurimmassa jäsenmaassa, sosiaalidemokraattinen PSD on toteuttanut oikeusvaltiota rapauttavia toimia, pyrkinyt kontrolloimaan tiedotusvälineitä ja joutunut suurten protestien kohteeksi.
Tässä kandidaatintutkielmassa pyritään tunnistamaan, miten vasemmistolaisuus erottaa PSD:tä Itä-Euroopan oikeistopopulistisista puolueista. Tutkimus toteutetaan käyttäen menetelmänä Ernesto Laclaun populismiteoriaan nojaavaa diskurssianalyysiä, jolla perehdytään PSD:n entisen johtajan Liviu Dragnean sekä unkarilaisen Fidesz-puolueen puheenjohtajan Viktor Orbánin retoriikkaan. Populismi ymmärretään tutkielmassa Laclaun teoriaa mukaillen identiteetinmuodostusprosessiksi, jossa poliitikot hyödyntävät tyhjiä ja kelluvia merkitsijöitä. Lisäksi tutkielmassa nojataan Benjamin Moffittin esittelemiin vasemmisto- ja oikeistopopulismin ominaispiirteisiin. Tutkielman primääriaineistona toimivat kaksi puhetta: Dragnean 35-minuuttinen puhe PSD:n joukkokokouksessa kesällä 2018 sekä Orbánin puhe Fideszin puoluekokouksessa syksyllä 2019.
Romanian ja Unkarin historiassa sekä nykytilassa on paljon yhteisiä nimittäjiä: maantiede, 1900-luvun totalitaristiset hallinnot, nuori demokratia sekä tuore EU-jäsenyys. Maiden nykytilan ymmärtämiseksi myös niiden historiaa esitellään tutkielmassa lyhyesti.
Tutkielmassa osoitetaan laclaulaisen diskurssianalyysin keinoin molempien poliitikkojen käyttämien merkitsijöiden olevan populismille tyypillisiä. Molemmat poliitikot luovat vastakkainasettelua kansan ja väitetyn eliitin välille, esiintyen itse kansan tahdon edustajina. Dragnean luomat viholliskuvat ja tapa rakentaa kansan ja eliitin vastakkainasettelua perustuvat maan sisäiseen korruptioon. Dragnea esittää, että romanialaista politiikkaa hallitsee niin kutsuttu rinnakkaisvaltio, joka on korruptoitunut ja kansalaisia terrorisoiva organisaatio. Hänelle kansa muodostuu rinnakkaisvaltion uhreista. Orbánin kansakäsitys taas on konservatiivinen ja perustuu etnisyyteen. Orbán luo vastakkainasettelua unkarilaisten ja Euroopan unionin, maahanmuuttajien sekä juutalaismiljonääri George Sorosin välille. Ero poliitikkojen käyttämien merkitsijöiden välillä noudattelee suhteellisen tarkasti tutkielmassa eriteltyjä vasemmisto- ja oikeistopopulismin piirteitä. Toisaalta puheita yhdistävät erityisesti Romanian ja Unkarin historiasta kumpuavat sosialistiseen menneisyyteen liittyvät viholliskuvat, kuten stalinisti- ja Securitate-sanojen käyttö.
Tutkielman johtopäätöksenä esitetään, että PSD on vasemmistolainen puolue, joka muun muassa historiallisista syistä ajoittain muistuttaa retoriikaltaan ja toimintatavoiltaan alueen oikeistopopulistisia puolueita. Tutkielman toinen merkittävä johtopäätös onkin, että Itä-Euroopan puolueita analysoidessa vasemmisto-oikeisto-jako on vähintäänkin vajavainen työkalu.
Tässä kandidaatintutkielmassa pyritään tunnistamaan, miten vasemmistolaisuus erottaa PSD:tä Itä-Euroopan oikeistopopulistisista puolueista. Tutkimus toteutetaan käyttäen menetelmänä Ernesto Laclaun populismiteoriaan nojaavaa diskurssianalyysiä, jolla perehdytään PSD:n entisen johtajan Liviu Dragnean sekä unkarilaisen Fidesz-puolueen puheenjohtajan Viktor Orbánin retoriikkaan. Populismi ymmärretään tutkielmassa Laclaun teoriaa mukaillen identiteetinmuodostusprosessiksi, jossa poliitikot hyödyntävät tyhjiä ja kelluvia merkitsijöitä. Lisäksi tutkielmassa nojataan Benjamin Moffittin esittelemiin vasemmisto- ja oikeistopopulismin ominaispiirteisiin. Tutkielman primääriaineistona toimivat kaksi puhetta: Dragnean 35-minuuttinen puhe PSD:n joukkokokouksessa kesällä 2018 sekä Orbánin puhe Fideszin puoluekokouksessa syksyllä 2019.
Romanian ja Unkarin historiassa sekä nykytilassa on paljon yhteisiä nimittäjiä: maantiede, 1900-luvun totalitaristiset hallinnot, nuori demokratia sekä tuore EU-jäsenyys. Maiden nykytilan ymmärtämiseksi myös niiden historiaa esitellään tutkielmassa lyhyesti.
Tutkielmassa osoitetaan laclaulaisen diskurssianalyysin keinoin molempien poliitikkojen käyttämien merkitsijöiden olevan populismille tyypillisiä. Molemmat poliitikot luovat vastakkainasettelua kansan ja väitetyn eliitin välille, esiintyen itse kansan tahdon edustajina. Dragnean luomat viholliskuvat ja tapa rakentaa kansan ja eliitin vastakkainasettelua perustuvat maan sisäiseen korruptioon. Dragnea esittää, että romanialaista politiikkaa hallitsee niin kutsuttu rinnakkaisvaltio, joka on korruptoitunut ja kansalaisia terrorisoiva organisaatio. Hänelle kansa muodostuu rinnakkaisvaltion uhreista. Orbánin kansakäsitys taas on konservatiivinen ja perustuu etnisyyteen. Orbán luo vastakkainasettelua unkarilaisten ja Euroopan unionin, maahanmuuttajien sekä juutalaismiljonääri George Sorosin välille. Ero poliitikkojen käyttämien merkitsijöiden välillä noudattelee suhteellisen tarkasti tutkielmassa eriteltyjä vasemmisto- ja oikeistopopulismin piirteitä. Toisaalta puheita yhdistävät erityisesti Romanian ja Unkarin historiasta kumpuavat sosialistiseen menneisyyteen liittyvät viholliskuvat, kuten stalinisti- ja Securitate-sanojen käyttö.
Tutkielman johtopäätöksenä esitetään, että PSD on vasemmistolainen puolue, joka muun muassa historiallisista syistä ajoittain muistuttaa retoriikaltaan ja toimintatavoiltaan alueen oikeistopopulistisia puolueita. Tutkielman toinen merkittävä johtopäätös onkin, että Itä-Euroopan puolueita analysoidessa vasemmisto-oikeisto-jako on vähintäänkin vajavainen työkalu.
Kokoelmat
- Kandidaatintutkielmat [7047]