Jänis, pupu vai kaniini? Olionimeäminen suomen kielellä
Hakonen, Maija (2021)
2021
Kielten maisteriohjelma - Master's Programme in Languages
Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta - Faculty of Information Technology and Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2021-05-18
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202104263550
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202104263550
Tiivistelmä
Rakkaalla lapsella on tunnetusti monta nimeä. Tämä pro gradu -tutkielma keskittyy normeeraamaan eli löytämään yleisimmän suomenkielisen nimen kansainvälisen nimeämistutkimuksen aineistosta valikoidulle 520 kuvan aineistolle. Normeeratun tiedon puute vaikuttaa esimerkiksi siinä, että tällä hetkellä dementiapotilaille tehtävissä nimeämistesteissä käytettyjen sanojen tunnettavuutta joudutaan arvioimaan testaajien omien käsitysten pohjalta.
Aineistoksi tähän tutkimukseen valikoitui koronatilanteen vuoksi valmista Suomen leksikko -tutkimusprojektissa vuonna 2017 kerättyä dataa. Kokeeseen osallistui kahdeksantoista koehenkilöä, joiden ikä vaihteli yhdentoista ja kahdeksankymmenenviiden välillä. He näkivät yksi kerrallaan 520 kuvaa, joissa olevan olion he nimesivät omasta mielestään parhaalla nimellä. Tässä tutkimuksessa selvitetään näiden 520 oliokuvan suosituimpien eli dominanttinimien joukon nimeäminen. Toisena tutkimuskysymyksenä on selvittää, kuinka suurella yksimielisyydellä näihin dominanttinimiin päädytään.
Kerätty nimeämisaineisto lajiteltiin kansainvälisen nimeämiskokeen mukaisesti neljään kategoriaan: dominanttinimeen, saman kantasanan sisältävään synonyymiin, erimuotoiseen synonyymiin ja vääriin nimiin. Lajittelussa käytettiin kansainvälisen kokeen ohjeiden lisäksi apuna itse luotuja linjauksia.
Lähes jokaiselle kuvalle löytyi dominanttinimi helposti. Neljäntoista kuvan kohdalla tarvittiin lisää analyysia, koska vaihtoehtoja oli kaksi tai enemmän. 17 % kokeen kuvista nimettiin täydessä yksimielisyydessä, koko aineiston nimeämisyksimielisyyden keskiarvon ollessa 73,16 %. Keskimäärin yksi koehenkilö osui dominanttinimeen 379 kuvan kohdalla eli 72,91 %:ssa kuvista.
Vaikka koehenkilöitä ei ollut kahdeksaatoista enempää, jo tällä määrällä pystyy parantamaan käytettävää kuva-aineistoa. Kokeen tulosten avulla pystyy erottamaan sekä helposti tunnistettavat ja nimettävät kuvat että suomalaiseen kontekstiin soveltumattomat ja muuten hankalat kuvat. Suomenkielisessä nimeämisessä erityispiirteinä nousivat esiin yhdyssanojen runsas määrä sekä sanojen taivuttaminen, jotka molemmat vaikuttivat huonontavasti nimeämisyksimielisyyteen. Tulevissa tutkimuksissa kannattaisi käsitellä näihin liittyviä kysymyksiä ja tehdä niiden pohjalta linjauksia lajittelukäytännöistä.
Aineistoksi tähän tutkimukseen valikoitui koronatilanteen vuoksi valmista Suomen leksikko -tutkimusprojektissa vuonna 2017 kerättyä dataa. Kokeeseen osallistui kahdeksantoista koehenkilöä, joiden ikä vaihteli yhdentoista ja kahdeksankymmenenviiden välillä. He näkivät yksi kerrallaan 520 kuvaa, joissa olevan olion he nimesivät omasta mielestään parhaalla nimellä. Tässä tutkimuksessa selvitetään näiden 520 oliokuvan suosituimpien eli dominanttinimien joukon nimeäminen. Toisena tutkimuskysymyksenä on selvittää, kuinka suurella yksimielisyydellä näihin dominanttinimiin päädytään.
Kerätty nimeämisaineisto lajiteltiin kansainvälisen nimeämiskokeen mukaisesti neljään kategoriaan: dominanttinimeen, saman kantasanan sisältävään synonyymiin, erimuotoiseen synonyymiin ja vääriin nimiin. Lajittelussa käytettiin kansainvälisen kokeen ohjeiden lisäksi apuna itse luotuja linjauksia.
Lähes jokaiselle kuvalle löytyi dominanttinimi helposti. Neljäntoista kuvan kohdalla tarvittiin lisää analyysia, koska vaihtoehtoja oli kaksi tai enemmän. 17 % kokeen kuvista nimettiin täydessä yksimielisyydessä, koko aineiston nimeämisyksimielisyyden keskiarvon ollessa 73,16 %. Keskimäärin yksi koehenkilö osui dominanttinimeen 379 kuvan kohdalla eli 72,91 %:ssa kuvista.
Vaikka koehenkilöitä ei ollut kahdeksaatoista enempää, jo tällä määrällä pystyy parantamaan käytettävää kuva-aineistoa. Kokeen tulosten avulla pystyy erottamaan sekä helposti tunnistettavat ja nimettävät kuvat että suomalaiseen kontekstiin soveltumattomat ja muuten hankalat kuvat. Suomenkielisessä nimeämisessä erityispiirteinä nousivat esiin yhdyssanojen runsas määrä sekä sanojen taivuttaminen, jotka molemmat vaikuttivat huonontavasti nimeämisyksimielisyyteen. Tulevissa tutkimuksissa kannattaisi käsitellä näihin liittyviä kysymyksiä ja tehdä niiden pohjalta linjauksia lajittelukäytännöistä.