The Normalization of student data collection and use in the discourses of Finnish edtech companies

Abstract

Large-scale automated collection and use of digital data became possible in recent years through a growing digital infrastructure. This has pushed Finnish schooling to new kinds of problems, such as concerns with privacy, agency, security and more fundamentally raised questions about what education is supposed to be like within the digital age.The COVID-19 pandemic and digitalization efforts strengthen the need to discuss these questions urgently and understand what is exactly taking place, as pressures increase for the use of digital platforms or programs both in-class and remotely. However, the collection and use of digital student data in Finnish schooling is an under researched phenomenon.With this thesis I contribute to the discussion around the current and future roles of technology in education. In this thesis I researched texts on the websites of commercial Finland-based education technology companies to find how these architects of data technologies frame student data collection and use for their audience. As a secondary focus I mapped the field of organizations that affect student data collection and use in Finnish general education. Using critical discourse analysis for the examination of the collected texts, Ifound that the companiesframe their software to fit into several discourses affecting teachers, and to a global discourse driving for the modernization of educationalong certain lines. The thesis also shows the powerfuland influentialrole that one company has assumed in Finnish schooling through an expanding learning platform.I argue that the normalization of student data collection and use is happening not only through fitting software into discourses that surround teachers,but more importantly through the conditions that surround the implementation of digital technologies. These surrounding conditions are worrying, and in need of additional regulation

Laajamittainen ja automatisoitu digitaalisen datan keräys ja käyttö on tullut mahdolliseksi viime vuosina kasvavan digitaalisen infrastruktuurin myötä. Tämän kehityksen myötä suomalaiset koulut on työnnetty kohti uudenlaisia ongelmia. Uusia huolia ovat yksityisyys, toimijuus, turvallisuus, sekä perustavat kysymykset siitä, mitä koulutuksen on tarkoitus olla digitaalisella ajalla. COVID-19 pandemia, sekä ponnistelut digitalisaation edistämiseksi vahvistavat tarvetta keskustella näistä ongelmista kiireesti ja ymmärtää mitä tarkalleen on tapahtumassa, kun paineet kasvavat digitaalisten alustojen ja ohjelmistojen käytölle niin luokassa kuin etäopetuksessakin. Kaikesta tästä huolimatta digitaalisen oppilasdatan keräys ja käyttö on riittämättömästi tutkittu ilmiö. Osallistun tällä tutkielmalla siihen keskusteluun, joka koskee teknologioiden roolia tulevaisuuden koulutuksessa. Tutkin tässä tutkielmassa kaupallisten suomesta käsin toimivien koulutusteknologiayhtiöiden verkkosivujen tekstejä saadakseni selville, kuinka nämä datateknologioiden arkkitehdit kehystävät oppilasdatan keräyksen ja käytön heidän yleisölleen. Toissijaisena suuntana kartoitin yleissivistävästä koulutuksesta kerättävään dataan vaikuttavien organisaatioiden kenttää Suomessa. Käyttäen kriittistä diskurssianalyysiä kerättyjen tekstien tarkasteluun havaitsin, että koulutusteknologiayhtiöt kytkevät ohjelmistonsa useisiin opettajiin vaikuttaviin diskursseihin, sekä maailmanlaajuiseen, tietynlaista koulutuksen modernisointia ajavaan diskurssiin. Tutkielma näyttää myös vahvan ja vaikutusvaltaisen aseman suomalaisessa koulutusjärjestelmässä, jonka eräs yhtiöistä on rakentanut itselleen laajentuvan oppimisalustansa kautta. Argumentoin, että oppilasdatan keräys ja sen käyttö on normalisoitumassa sovittamalla ohjelmistot opettajia ympäröiviin diskursseihin mutta mikä tärkeämpää, digitaalisten teknologioiden implementaatiota ympäröivien olosuhteiden kautta. Nämä olosuhteet ovat huolestuttavia ja lisäsääntelyn tarpeessa.