"Kokonainen kielestä kantapäähän" : Näyttelijäopiskelijoiden kielitietoisuudet ja kieliasiantuntijuus
Riikonen, Ida (2021)
Riikonen, Ida
2021
Suomen kielen maisteriohjelma - Master's Programme in Finnish Language
Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta - Faculty of Information Technology and Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2021-05-12
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202104243430
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202104243430
Tiivistelmä
Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee näyttelijäopiskelijoiden kielitietoisuuksia sekä kielen merkitystä näyttelijän ammatissa. Tutkimuksen kohderyhmänä ovat ensimmäisen ja kolmannen vuoden näyttelijäopiskelijat, joiden reflektiivisten kirjoitusten pohjalta tarkastellaan, millaisena opiskelijat näkevät kielen merkityksen näyttelijän työssä. Samalla tarkastellaan sitä, millaisena näyttelijäopiskelijat hahmottavat oman kieliasiantuntijuutensa sekä sitä, miten näyttelijäopiskelijoiden suhde kieleen mahdollisesti muuttuu opintojen aikana.
Tutkimus edustaa sosiolingvistiikan ja erityisesti kansanlingvistiikan alaa, joka on tunnetuin murreasenteiden tutkimuksesta. Suomessa alalla on aiemmin tutkittu myös jonkin verran eri alojen asiantuntijoiden kielitietoisuuksia, mutta aiempi tutkimus on keskittynyt enimmäkseen opettajien ja opettajaopiskelijoiden kielitietoisuuksien tarkasteluun. Näyttelijäopiskelijoiden kielitietoisuuksista on tehty yksi aiempi tutkimus, jossa on todettu, että näyttelijäopiskelijat identifioituvat kielen asiantuntijoiksi. Tässäkin tutkimuksessa näyttelijäopiskelijoita tarkastellaan kielen asiantuntijoina.
Tutkimuksen aineisto koostuu 23 näyttelijäopiskelijan reflektiivisistä teksteistä, joissa he pohtivat annetun väljän tehtävänannon motivoimina kieltä valitsemastaan henkilökohtaisesta näkökulmasta. Aineisto kerättiin kahdessa vaiheessa, vuosina 2019 ja 2020. Ensimmäinen aineisto kerättiin kolmannen vuosikurssin opiskelijoilta ja toinen aineisto ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoilta. Yhteensä aineistoa on 34 sivua. Aineiston analyysissa on hyödynnetty aineistolähtöistä laadullista sisällönanalyysin menetelmää. Ensimmäisen ja kolmannen vuosikurssin vertailu toimii tutkimuksessa muutoksen tarkastelun näennäisaikamenetelmänä.
Tutkimus tarkentaa aiempaa tutkimusta vahvistaen sitä, että näyttelijäopiskelijat kokevat kielen oleellisena työkaluna näyttelijän ammatissa. He ovat kiinnostuneita puheen variaatiosta ja erilaisten kielen rekisterien omaksumisesta osana asiantuntijuutensa kasvattamista. Näyttelijän vastuu ja valta kielen käyttäjänä ja erilaisten representaatioiden esiin tuojana pohdituttaa opiskelijoita. Näyttelijäopiskelijat myös hahmottavat kieltä sen ruumiillisuuden kautta, mikä olennaisesti poikkeaa esimerkiksi lingvistisen koulutuksen saaneiden asiantuntemuksesta. He eivät näe kieltä ainoastaan verbaalina tai kirjoitettuna muotona, vaan osa heidän kieliasiantuntijuuttaan on esimerkiksi sen analysoiminen, miltä ja missä kieli tuntuu.
Tutkimus osoittaa, että näyttelijäopiskelijat hahmottavat itsensä kielen asiantuntijoiksi, mutta eri tavalla kuin lingvistinen asiantuntemus yleensä mielletään. Aineiston perusteella vaikuttaa myös siltä, että näyttelijäopiskelijoiden kielitietoisuus on lähtökohdiltaan erilaista opintojen alkuvaiheessa, mutta se syventyy ja monipuolistuu sekä muuttuu kohti sallivampaa, heteroglossista kieli-ideologiaa opintojen edetessä. Ammatillisen kasvun myötä kieli yhdistyy leikkiin ja materiaaliin, jota voi muiden näyttelijän työssä käytettävien elementtien avulla muovata vapaasti omassa työssä.
Tutkimus edustaa sosiolingvistiikan ja erityisesti kansanlingvistiikan alaa, joka on tunnetuin murreasenteiden tutkimuksesta. Suomessa alalla on aiemmin tutkittu myös jonkin verran eri alojen asiantuntijoiden kielitietoisuuksia, mutta aiempi tutkimus on keskittynyt enimmäkseen opettajien ja opettajaopiskelijoiden kielitietoisuuksien tarkasteluun. Näyttelijäopiskelijoiden kielitietoisuuksista on tehty yksi aiempi tutkimus, jossa on todettu, että näyttelijäopiskelijat identifioituvat kielen asiantuntijoiksi. Tässäkin tutkimuksessa näyttelijäopiskelijoita tarkastellaan kielen asiantuntijoina.
Tutkimuksen aineisto koostuu 23 näyttelijäopiskelijan reflektiivisistä teksteistä, joissa he pohtivat annetun väljän tehtävänannon motivoimina kieltä valitsemastaan henkilökohtaisesta näkökulmasta. Aineisto kerättiin kahdessa vaiheessa, vuosina 2019 ja 2020. Ensimmäinen aineisto kerättiin kolmannen vuosikurssin opiskelijoilta ja toinen aineisto ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoilta. Yhteensä aineistoa on 34 sivua. Aineiston analyysissa on hyödynnetty aineistolähtöistä laadullista sisällönanalyysin menetelmää. Ensimmäisen ja kolmannen vuosikurssin vertailu toimii tutkimuksessa muutoksen tarkastelun näennäisaikamenetelmänä.
Tutkimus tarkentaa aiempaa tutkimusta vahvistaen sitä, että näyttelijäopiskelijat kokevat kielen oleellisena työkaluna näyttelijän ammatissa. He ovat kiinnostuneita puheen variaatiosta ja erilaisten kielen rekisterien omaksumisesta osana asiantuntijuutensa kasvattamista. Näyttelijän vastuu ja valta kielen käyttäjänä ja erilaisten representaatioiden esiin tuojana pohdituttaa opiskelijoita. Näyttelijäopiskelijat myös hahmottavat kieltä sen ruumiillisuuden kautta, mikä olennaisesti poikkeaa esimerkiksi lingvistisen koulutuksen saaneiden asiantuntemuksesta. He eivät näe kieltä ainoastaan verbaalina tai kirjoitettuna muotona, vaan osa heidän kieliasiantuntijuuttaan on esimerkiksi sen analysoiminen, miltä ja missä kieli tuntuu.
Tutkimus osoittaa, että näyttelijäopiskelijat hahmottavat itsensä kielen asiantuntijoiksi, mutta eri tavalla kuin lingvistinen asiantuntemus yleensä mielletään. Aineiston perusteella vaikuttaa myös siltä, että näyttelijäopiskelijoiden kielitietoisuus on lähtökohdiltaan erilaista opintojen alkuvaiheessa, mutta se syventyy ja monipuolistuu sekä muuttuu kohti sallivampaa, heteroglossista kieli-ideologiaa opintojen edetessä. Ammatillisen kasvun myötä kieli yhdistyy leikkiin ja materiaaliin, jota voi muiden näyttelijän työssä käytettävien elementtien avulla muovata vapaasti omassa työssä.