Ei ystäviä, ei vihamiehiä : Poliisin viestintä hybridissä mediaympäristössä rikos- ja oikeustoimittajien työn näkökulmasta

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastelen poliisin viestintää hybridissä mediaympäristössä rikos- ja oikeustoimittajien työn näkökulmasta. Ensinnäkin perehdyn siihen, miten nykyisen hybridin mediaympäristön piirteet vaikuttavat rikos- ja oikeustoimittajien työhön. Toiseksi tarkastelen sitä, miten rikos- ja oikeustoimittajat arvioivat poliisin viestintää suhteessa omaan työhönsä.

Nykyistä hybridiä mediaympäristöä määrittävät muun muassa digitalisaatio, tiedon kiertäminen eri kanavissa, uusien ja vanhojen viestinnän muotojen kohtaaminen ja kansalaisten osallistuminen sisällöntuotantoon. Tarkoitan mediaympäristöllä tässä tutkielmassa niitä normeja ja käytäntöjä, jotka vaikuttavat kulloisenakin aikakautena journalismin tekemiseen ja yleisesti ihmisten väliseen viestintään sekä erityisesti viestintäammattilaisten toimintaan.

Tutkimusaineistoni koostuu kuudesta teemahaastattelusta. Haastattelin tammikuussa 2020 kuutta valtakunnallisen median toimittajaa, jotka tekivät haastatteluaikaan päätyönään rikos- ja oikeusuutisia. Haastateltavat esiintyvät tutkimuksessa omilla nimillään. He ovat Susanna Reinboth (HS), Jarkko Sipilä (MTV), Päivi Happonen (Yle), Rami Mäkinen (IS), Solmu Salminen (IL) ja Olli-Pekka Paajanen (STT).

Tutkimuksen viitekehyksessä hahmottelen median, yleisön ja viranomaisten välisten suhteiden muutoksen 1800-luvun lopusta tähän päivään. Journalisteista on tullut tiedonvälittäjien sijaan monimediaosaajia, ja yleisö on muuttunut tiedon vastaanottajasta sen tuottajaksi. Kuvaan teoriaosuudessa digitaalisen muutoksen, internetin kehityksen ja sosiaalisen median synnyn 1980-luvulta 2020-luvulle. Tarkastelen myös rikos- ja oikeusjournalismin sekä poliisin viestinnän erityispiirteitä. Poliisin viestintään vaikuttavat lukuisat lait, määräykset ja ohjeet.

Käsittelin tutkimusaineistoni, eli kuusi tutkimushaastattelua, laadullisesti teemoittelemalla. Erittelin aineistosta aluksi seitsemän alustavaa teemaa, jotka jaottelin kolmeen ryhmään. Lopullinen teemoittelu koostuu neljästä ajallisesta pääteemasta, joissa kuvaan viime vuosituhannen loppupuolen, 2000-luvun alun muutokset, nykyajan ja lähitulevaisuuden. Käsittelen jokaisessa osiossa rikos- ja oikeusjournalismin tekemistä, median ja poliisin suhdetta sekä poliisin viestintää.

Tämän tutkimuksen perusteella vaikuttaa siltä, että rikos- ja oikeustoimittajien aikataulut ovat kiristyneet entisestään, osaamisvaatimukset ovat kasvaneet ja toimittajien kyky tuottaa luotettavaa tietoa on entistä suuremmassa arvossa. Lisäksi journalisteihin kohdistuu samanlaisia läpinäkyvyysvaatimuksia kuin muihin yhteiskunnan vallankäyttäjiin, kuten poliisiin. Vuosikymmenien saatossa poliisin ja median suhteeseen on vaikuttanut erityisesti tekniikan ja digitalisaation edistyminen. Toimittajat kaipaavat muutosta erityisesti poliisin laintulkintaan, tiedottamisen tasaisuuteen ja viestinnän tai sen puutteen perustelemiseen. Monilta osin journalistit ovat kuitenkin tyytyväisiä yhteistyöhön poliisin kanssa. Suhteen sääntöjä ja käytäntöjä neuvotellaan koko ajan uudestaan. Esimerkiksi median ansaintamalli ja julkisuuslain uudistaminen vaikuttavat siihen, miten rikos- ja oikeusjournalismia sekä poliisin viestintää jatkossa tehdään.