Harmaan talouden torjunta julkisissa hankinnoissa

Abstract

Tämän tutkielman tarkoituksena on tarkastella lainsäädännöllisiä tekijöitä, joilla harmaata taloutta pyritään torjumaan julkisissa hankinnoissa. Tutkielmassa esitetään yleiskuva niistä julkisten hankintojen menettelytavoista ja säädöksistä, joiden taustalla näkyy pyrkimys harmaan talouden estämiseen, sekä tuodaan ilmi niitä tekijöitä, joiden voidaan nähdä luovan riskialttiin alustan harmaan talouden toteutumiselle. Työn pääpaino on hankintalaissa ja sen taustoissa. Tavoitteena on luoda lukijalle tietoa hankintoihin liittyvän lainsäädännön tavoitteista sekä antaa ehdotuksia lainsäätäjille mahdollisten riskitekijöiden vähentämiseksi. Tutkielman aihe on ajankohtainen ja yhteiskunnallisesti tärkeä julkisten hankintojen suuren volyymin vuoksi: Julkisiin hankintoihin käytetään vuosittain noin 35 miljardia euroa, joka koostaa viidenneksen Suomen bruttokansantuotteesta. Tästä johtuen julkisiin hankintoihin käytettyjä varoja tulee seurata tarkasti, jotta markkinoiden toimivuutta ja yhteiskunnan kokonaisetua pystytään toteuttamaan.

Kysymyksessä on lainopillinen tutkielma, jossa on nähtävissä vivahteita myös empiirisestä metodista. Tutkielman lähteinä on niin voimassa olevat lait kuin niiden esityöt, erilaiset toimintaohjeet, raportit sekä artikkelit ja kirjallisuus. Työssä viitataan myös kahteen Tampereen kaupungin asiantuntijan haastatteluun ja tuomioistuinratkaisuihin. Tutkielma keskittyy laajemmin hankintayksikön sopimuskumppaneiden tekemiin väärinkäytöksiin ja niiden torjuntaan, mutta korruption eli julkisorganisaation sisäisten väärinkäytösten ollessa merkittävä harmaan talouden muoto, ei sen käsittelyn poisjättäminen ollut tarkoituksenmukaista.

Tutkielman havaintojen perusteella on esitettävissä, että lainsäädännöllisesti katsottuna pyrkimyksiä harmaan talouden torjuntaan on melko runsaasti, mutta tarkemmin tarkasteltuna niiden toteutus voi rajautua hyvinkin pieneksi hankintayksiköiden laajan harkintavallan ja toisaalta harkintavaltaa rajoittavien periaatteiden, sekä raskaiden hallinnollisten prosessien vuoksi. Mahdollisina korjaustoimenpiteinä voidaan nostaa esille laajempi velvoittavuus harmaan talouden torjuntaan pyrkivien säädösten käyttöön, sekä hallinnollisen taakan pienentäminen toimenpiteitä päivittämällä. Tutkielman toistuvana teemana olleen hankintaosaamisen ja harmaan talouden tunnusmerkistön tuntemisen osalta koulutusta tulisi lisätä merkittävästi. Tämän lisäksi myös julkisten hankintojen valvonnan tärkeyttä tulisi korostaa ja lisätä entisestään. Avoimesti ja lainmukaisesti toteutetuilla hankinnoilla saadaan julkisille varoille enemmän vastinetta, sekä turvataan yritysten ja muiden yhteisöjen tasapuoliset mahdollisuudet tarjota tavaroitaan ja palvelujaan julkisten hankintojen piirissä.