Sosiaalityöntekijän jaksamisen tukeminen korona-aikana

Abstract

Tämä pro gradu -tutkimus on laadullinen narratiivinen tutkimus. Tutkimuksessa tarkastellaan sosiaalityöntekijöiden jaksamisen tukemista globaalin koronavirusepidemian aikana sosiaalityöntekijöiden näkökulmasta. Tutkimusaineisto koostuu kahdeksasta tarinasta, jotka on kerätty avoimella kirjoituspyynnöllä. Aineiston analyysissä on käytetty teemoittelua, jonka avulla on löydetty kolme tarinatyyppiä: positiivinen-, negatiivinen- ja ristiriitainen kokemustarina.

Tutkimuksessa käy ilmi, että sosiaalityöntekijöiden jaksamisen tukemiseen vaikuttaa työnantaja, työyhteisö sekä työskentelymahdollisuudet. Positiivisessa kokemustarinassa esimies koettiin välittävänä ja kannustavana, joka mahdollisti liukuvan työajan ja kannusti siihen sekä etätyöskentelyyn. Vastaavasti negatiivisessa kokemustarinassa työnantaja koettiin etäiseksi ja passiiviseksi, eikä tukea tai ohjeita korona-aikaiseen työskentelyyn tullut. Ristiriitaisessa kokemustarinassa koettiin työnantajan rooli osittain hyvänä, samoin kuin työyhteisökin. Mahdollisuudet joustavaan työaikaan tai etätyöhön eivät ole pysyneet samana epidemian aikana, mikä on herättänyt työntekijöissä kysymyksiä muun muassa siitä, miksi käytännöt eivät ole samat kaikilla.

Korona-aikaisen sosiaalityön työmäärä on lisääntynyt ja resursseja tehdä työtä ei aina ole ollut. Sosiaalityöntekijöiden jaksamisen keinoina korona-aikana koetaan voimakkaasti niin työnantajan kuin työyhteisön antama tuki. Myös työntekijöiden omat jaksamisen keinot nousevat esiin, kuten muistelu ajasta ennen koronaa tai tulevaisuuden toiveet ajasta, ilman koronaa.

Tässä tutkimuksessa todetaan, että sosiaalityöhön tulisi lisätä resursseja, jotta työntekijät eivät uupuisi lisääntyneen työmäärän myötä. On tärkeää muistaa myös tuen merkitys niin yksilö- kuin työyhteisötasolla, sekä työhyvinvointia lisäävä työote, esimerkiksi lisäämällä erilaisia työskentelymahdollisuuksia, kuten liukuva työaika ja etätyö.

This master's thesis is a qualitative narrative study. The study examines the support of social workers' well-being during the COVID-19 pandemic, from the perspective of social workers. The research material consists of eight stories collected through an open request for writing. Thematic design has been used in the analysis of the material, which has been used to find three types of stories: Positive, Negative and Contradictory experience story. The study shows that supporting the welfare of social workers is influenced by the employer, the work community and employment opportunities. In the Positive experience story, the supervisor was perceived as a caring and encouraging, who had enabled and encouraged flexible working hours and teleworking. Correspondingly, in the Negative Experience Story, the employer was perceived as distant and passive, and there has been no support or guidance for working during the Corona Era. In the Contradictory experience story, the role of the employer was perceived as partly good, as was the work community also. Opportunities for flexible working hours or remote work have changed during the pandemic, which has raised questions among employees among other things, why the rules are not the same for everyone. In social work during the COVID-19, the amount of work has increased and the resources to do the work are not always available. The means of coping with social workers during the coronavirus are strongly perceived as the support of the employer and the work community. Employees' own means of coping also emerge, for example remembering the time before coronavirus or future hopes for a time without coronavirus. It is observed in this thesis, that resources should be added to social work so that workers are not exhausted by the increased workload. It is also important to remember the importance of support at the both the individual and work community level, as well as the approach to work, for example by increasing various work opportunities, such as flexible working hours and teleworking.