"Keltainen ei ole pelkästään adjektiivi": Motiivien merkitysten rakentuminen Miki Liukkosen romaanissa Lapset auringon alla

Abstract

Tarkastelen tutkielmassani motiivien merkityksen laajentumista Miki Liukkosen romaanissa Lapset auringon alla (2013). Keskityn kolmeen keskeiseen variaatiomotiiviin, joita analysoin tarkemmin ja joiden kautta lähestyn myös teoksen teemaa kognitiivista metaforateoriaa hyödyntäen. Hahmottelen tutkielmassani, kuinka motiivien abstrahointi teemaksi tapahtuu ja kuinka kognitiivista metaforateoriaa voidaan hyödyntää siinä.

Tutkielmani teoreettinen pohja on englantilais-ranskalaisessa temaattisessa tutkimuksessa, joka pohjaa vahvasti strukturalistiseen perinteeseen. Laajennan kuitenkin motiivitutkimustani hyödyntämällä kognitiivista metaforateoriaa ja Mikko Turusen kehittämää semanttisen yhteisalueen ajatusta. Tutkielmani rakentuu niin, että ensin erittelen motiiveja rakenteellisina osina ja sen jälkeen keskityn tutkimaan niiden merkityksiä. Samalla kiinnitän huomiota siihen, kuinka löytämäni motiivit toimivat tekstin temaattisina elementteinä.

Motiivin ja teeman käsitettä käytetään laajasti kirjallisuudentutkimuksessa ja myös kirjallisuuden arkipuheessa, mutta käsite jää melko usein määrittelemättä. Sen vuoksi teenkin tutkielmani alussa melko laajan katsauksen temaattisen tutkimukseen ja tarkennan motiivin käsitteen määrittelyä. Tutkimuksessani motiivi näyttäytyy tekstin tematiikkaa rakentavana konkreettisena tekstuaalisena elementtinä, joka toimii sekä tekstin rakenteellisella että temaattisella tasolla. Se on siis irrottamaton osa itse tekstiä ja sen tulkintaa. Teema taas on tekstin abstrahoitu universaali viesti tai ajatus, jota teoksessa käsitellään. Teoksen teema voidaan abstrahoida käsitemetaforien avulla tekstin motiiveista.

Lapset auringon alla romaanissa korostuvat hengellisyys ja henkisyys, ja teksti käsitteleekin uushenkisyyksiä laajasti ja monipuolisesti. Postmodernistinen maailmankuva on läsnä myös teoksen temaattisella tasolla ja teos purkaa erilaisia kulttuurisia dikotomioita, joiden pohjalle ajattelu usein rakentuu. Samalla teoksessa korostuu metafiktiivinen pohjavire, jonka kautta pääsen myös syventämään tekstin merkityksiä.

Keltainen väri on teoksen maailmassa tärkein ja olennaisin tematiikkaa rakentava elementti ja sen vuoksi olenkin varannut sen tarkastelemiseen runsaasti tilaa. Keltaista käytetään teoksessa niin aiheena, motiivina kuin metaforana ja symbolinakin. Lopulta keltainen myös abstrahoituu ja tematisoituu, kun koko teosta tarkastellaan yhtenäisenä keskeisten motiivien näkökulmasta. Teoksen teema rakentuu subjektiuden ja hengellisyyden tematiikan ympärille.