Me vastaan muut : Supportiivisen viestinnän rooli urheilijan epävarmuuden hallinnassa

Abstract

Tässä tutkielmassa tarkastellaan valmennussuhteessa ilmenevän supportiivisen viestinnän ilmaisujen yhteyttä urheilijan epävarmuuden hallinnalle sekä miten urheilijat hakevat tukea valmennussuhteessa. Epävarmuuden hallinnan prosessien tarkastelussa hyödynnetään Kramerin (2014) kehittämää teoriaa, joka kuvaa epävarmuuden hallinnan prosessia. Valmennussuhdetta tarkastellaan tässä tutkielmassa urheilun kontekstissa, mutta se voidaan ymmärtää myös yleisesti ohjaussuhteena, jolloin tämän tutkielman havainnot ovat sovellettavissa myös muissa ohjaussuhteissa. Valmennussuhde on tärkeä vuorovaikutussuhde urheilijan elämässä. Epävarmuus on jatkuvasti läsnä urheilijan uralla. Valmentajan ollessa tiiviisti mukana urheilijan työskentelyssä, voi tämän ilmaisemalla supportiivisella viestinnällä olla merkitystä urheilijan epävarmuuden hallintaan. Valmennussuhde on lähtökohtaisesti ammatillinen suhde, joka voi sisältää myös läheisen vuorovaikutussuhteen piirteitä. Tällöin valmennussuhde voi olla yhdistelmäsuhde ja siten tuottaa valmennussuhteeseen roolipohjaista epävarmuutta. Urheilija-valmentajaparin luottamussuhteen rakentumisessa korostuu suhteessa tapahtuvan itsestäkertomisen merkitys.

Tutkielma toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja tutkimusmenetelmänä käytettiin puolistrukturoitua teemahaastattelua. Tutkielman haastatteluaineisto koostui kymmenen suomalaisen huippu-urheilijan haastatteluista. Kaikki haastateltavat olivat aikuisia yksilöurheilijoita, jotka valmistautuivat tutkielman teon aikaan arvokilpailuihin. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysin periaatteita hyödyntäen.

Tulokset osoittavat urheilijoiden kokevan epävarmuutta pääosin itsestään ja valmennussuhteestaan. He ilmaisevat tuen tarvettaan valmennussuhteessa sanallisen ja sanattoman viestinnän keinoin. Valmentajat puolestaan tarjoavat urheilijalle tukea tiedollisena, emotionaalisena, instrumentaalisena ja relationaalisena tukena. Valmentajan empatian osoittaminen sekä yhteistyön ja luottamussuhteen korostaminen on merkityksellistä urheilijoille.

Valmentajien vuorovaikutuksellisella supportiivisella viestinnällä todetaan olevan merkitystä urheilijoiden epävarmuuden hallintaan tilanteissa, joissa urheilija antaa valmentajalle mahdollisuuden osoittaa sosiaalista tukea. Valmennussuhteen supportiivisen viestinnän merkityksiä rakennettaan vuorovaikutuksen kautta yhdessä vuorovaikutussuhteen molempien osapuolien kanssa. Urheilijat hakevat valmentajaltaan tukea erilaisilla subjektiivisilla tavoilla, joista korostuivat suoraan kysyminen ja käyttäytymisen muuttaminen sanattoman viestinnän keinoilla. Tutkielman tuloksia voidaan hyödyntää ohjaussuhteissa tapahtuvan viestinnän tutkimuksissa. Jatkotutkimusehdotuksena esitetään lajiliittojen valmentajien vuorovaikutusosaamisen tutkimusta.