”Suuressa ja vertaansa vailla olevassa viisaudessani”: Ideologisen Trump-narratiivin käännösstrateginen konstruointi Ilta-Sanomien twiittisuomennoksissa
Rinne, Ville (2021)
2021
Monikielisen viestinnän ja käännöstieteen maisteriohjelma - Master's Programme in Multilingual Communication and Translation Studies
Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta - Faculty of Information Technology and Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2021-05-05
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202104233347
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202104233347
Tiivistelmä
Tässä tutkielmassa tarkastelen Yhdysvaltain entisen presidentin Donald Trumpin twiittien suomennoksia, jotka on julkaistu iltapäivälehti Ilta-Sanomissa. Aihepiiri on hedelmällinen: Trump-tutkimusta on jo jonkin verran tehty, mutta käännöstieteen saralla akateemiset kontribuutiot ovat toistaiseksi olleet vähäisiä. Tarkoituksenani oli selvittää, onko Ilta-Sanomien twiittisuomennosten käännösratkaisuissa havaittavissa ideologisuutta. Identifioin aluksi twiittien suomennoksissa käytetyt käännösstrategiat. Tämän jälkeen analysoin strategioiden diskurssisidonnaisia tendenssejä selvittääkseni, voidaanko niiden pohjalta tehdä johtopäätöksiä jonkinlaisesta yleisestä ideologisesta narratiivista Ilta-Sanomien Trump-uutisoinnissa. Tarkastellessani twiittisuomennoksissa käytettyjä käännösstrategioita keskityin identifioimaan Andrew Chestermanin (2016) esittelemiä pragmaattisia strategioita, joiden avulla tehtyjä käännösratkaisuja sitten analysoin soveltaen Norman Fairclough’n (2013) kriittisen diskurssianalyysin periaatteita.
Tutkimusaineistoni koostui 65 twiittisuomennoksesta, jotka on julkaistu Ilta-Sanomissa syys–lokakuussa ja joulukuussa 2019 eli presidentti Trumpin toimista käynnistetyn virkasyytetutkinnan ja sen perusteella häntä vastaan käydyn ensimmäisen virkasyytemenettelyn (2019–2020) aikana. Aineisto jakaantui viiteen eri aihekategoriaan: Trumpin virkasyytteeseen liittyviin twiitteihin (23 kpl), USA:n ulkopolitiikkaan liittyviin twiitteihin (18 kpl), maan sisäpolitiikkaan liittyviin twiitteihin (4 kpl), yksittäisille tahoille kohdistettua kritiikkiä sisältäviin twiitteihin (14 kpl) sekä näihin kategorioihin sopimattomiin muihin twiitteihin (6 kpl). Osa twiiteistä oli käännetty täydellisesti kun taas toiset vain osittain, ja kaikkien suomennosten yhteydessä ei esitetty alkuperäistä englanninkielistä twiittiä. Nämä twiitit minun oli haettava erikseen Twitteristä Trumpin henkilökohtaiselta @realDonaldTrump-tililtä, joka sittemmin jäädytettiin tammikuussa 2021 tapahtuneen Yhdysvaltain kongressitalon valtauksen jälkeen.
Tutkimusaineistoni analyysissa hyödynsin Fairclough’n kriittiseen diskurssianalyysiin pohjaamaani komparatiivista tutkimusmetodia, jonka avulla vertailin suomennoksia alkuperäisiin twiitteihin ja tarkastelin niissä ilmenevien käännösstrategisten tendenssien mahdollista suhdetta diskurssisidonnaiseen, institutionaaliseen ideologiaan. Analyysissa osoitin ensinnäkin, että aineiston 65 twiittisuomennoksessa oli käytetty pragmaattisia käännösstrategioita hyvin runsaasti. Yleisin pragmaattinen strategia oli osittainen käännös (35 kpl), toiseksi yleisin oli eksplisiittisyyden muutos (17 kpl) ja kolmanneksi yleisin oli interpersonaalisuuden muutos (12 kpl). Näiden strategioiden avulla Trumpin alkuperäisten twiittien sisältämää informaatiota oli muun muassa toistuvasti yksinkertaistettu ja viihteellistetty, mikä antoi viitteitä Ilta-Sanomien pyrkimyksestä rakentaa ja ylläpitää artikkeleissaan Trump-vastaista narratiivia.
Tällaisen ideologisuuden taustalla vaikuttavat motiivit tulkitsin kuitenkin ensisijaisesti liiketoiminnallisiksi eli pyrkimyksiksi houkutella lehdelle mahdollisimman paljon lukijoita juuri viihdearvon ja sensaatiohakuisuuden kautta. Tämän vuoksi tutkielmani muistuttaa medianlukutaidon ja lähdekritiikin merkityksestä modernin digijournalismin aikakaudella.
Tutkimusaineistoni koostui 65 twiittisuomennoksesta, jotka on julkaistu Ilta-Sanomissa syys–lokakuussa ja joulukuussa 2019 eli presidentti Trumpin toimista käynnistetyn virkasyytetutkinnan ja sen perusteella häntä vastaan käydyn ensimmäisen virkasyytemenettelyn (2019–2020) aikana. Aineisto jakaantui viiteen eri aihekategoriaan: Trumpin virkasyytteeseen liittyviin twiitteihin (23 kpl), USA:n ulkopolitiikkaan liittyviin twiitteihin (18 kpl), maan sisäpolitiikkaan liittyviin twiitteihin (4 kpl), yksittäisille tahoille kohdistettua kritiikkiä sisältäviin twiitteihin (14 kpl) sekä näihin kategorioihin sopimattomiin muihin twiitteihin (6 kpl). Osa twiiteistä oli käännetty täydellisesti kun taas toiset vain osittain, ja kaikkien suomennosten yhteydessä ei esitetty alkuperäistä englanninkielistä twiittiä. Nämä twiitit minun oli haettava erikseen Twitteristä Trumpin henkilökohtaiselta @realDonaldTrump-tililtä, joka sittemmin jäädytettiin tammikuussa 2021 tapahtuneen Yhdysvaltain kongressitalon valtauksen jälkeen.
Tutkimusaineistoni analyysissa hyödynsin Fairclough’n kriittiseen diskurssianalyysiin pohjaamaani komparatiivista tutkimusmetodia, jonka avulla vertailin suomennoksia alkuperäisiin twiitteihin ja tarkastelin niissä ilmenevien käännösstrategisten tendenssien mahdollista suhdetta diskurssisidonnaiseen, institutionaaliseen ideologiaan. Analyysissa osoitin ensinnäkin, että aineiston 65 twiittisuomennoksessa oli käytetty pragmaattisia käännösstrategioita hyvin runsaasti. Yleisin pragmaattinen strategia oli osittainen käännös (35 kpl), toiseksi yleisin oli eksplisiittisyyden muutos (17 kpl) ja kolmanneksi yleisin oli interpersonaalisuuden muutos (12 kpl). Näiden strategioiden avulla Trumpin alkuperäisten twiittien sisältämää informaatiota oli muun muassa toistuvasti yksinkertaistettu ja viihteellistetty, mikä antoi viitteitä Ilta-Sanomien pyrkimyksestä rakentaa ja ylläpitää artikkeleissaan Trump-vastaista narratiivia.
Tällaisen ideologisuuden taustalla vaikuttavat motiivit tulkitsin kuitenkin ensisijaisesti liiketoiminnallisiksi eli pyrkimyksiksi houkutella lehdelle mahdollisimman paljon lukijoita juuri viihdearvon ja sensaatiohakuisuuden kautta. Tämän vuoksi tutkielmani muistuttaa medianlukutaidon ja lähdekritiikin merkityksestä modernin digijournalismin aikakaudella.