Millaisella asiantuntijuudella tulevaisuuden kunta rakennetaan?
Jurmu, Liisa (2021)
Jurmu, Liisa
Tampere University
2021
Hallintotieteiden, kauppatieteiden ja politiikan tutkimuksen tohtoriohjelma - Doctoral Programme in Administrative Sciences, Business Studies and Politics
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2021-06-05
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1916-8
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1916-8
Tiivistelmä
Tutkimuksen aiheena on kuntien uudistuminen, jota lähestytään tiedon ja asiantuntijuuden näkökulmasta. Kuntien uudistumista tutkitaan uuden julkisen hallinnan (New Public Governance/NPG) viitekehyksessä. Uutta julkista hallintaa pidetään yleisesti kuntatutkimuksessa tämän päivän kuntauudistamisen paradigmana, ja kuntakentällä puhutaan usein kuntien siirtyneen ”hallinnosta hallintaan”. Tutkimuksessa tarkastellaan empiiristen havaintojen avulla uuden julkisen hallinnan toteutumista kunnissa. Tutkimustyön käytännöllisenä tavoitteena on tiedon tuottaminen kuntien uudistamisen tueksi.
Tutkimus kohdistuu kahteen jo toteutettuun uudistusprosessiin, jotka ovat Oulun monikuntaliitos ja Kempeleen valiokuntamalli. Tutkimuksessa tarkastellaan myös, millaista asiantuntijuutta uudistuvissa kunnissa tarvitaan ja miten kuntalaisten kokemustiedon hyödyntäminen nähdään kuntien uudistamisessa. Tutkimus on otteeltaan laadullinen, ja aineistona on Kempeleen ja Oulun viranhaltijoille ja luottamushenkilöille tehdyt yksilö- ja ryhmähaastattelut sekä uudistusprosesseihin liittyvät kirjalliset materiaalit. Tutkimuksen tieteenfilosofinen perusta on konstruktivismissa, ja tavoitteena on hermeneuttisin menetelmin ymmärtää ja tulkita kuntien uudistumista yksilöiden kokemusten ja käsitysten kautta.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että kunnissa hyödynnettävää tietoa ja asiantuntijuutta tarkastelemalla voidaan lisätä ymmärrystä kuntien kyvystä uudistaa toimintaansa. Jo toteutetuissa uudistusprosesseissa tunnistettiin verkostojen, kumppanuuksien ja erilaisten osaamisten yhdistämisen merkitys tärkeäksi, mutta uudistamistyötä rakennettiin monin kohdin keskeisissä rooleissa olevien luottamushenkilöiden ja viranhaltijoiden tiedolla ja asiantuntijuudella. Olemassa olevan tiedon lisäksi hyödynnettiin luottamushenkilöiden ja viranhaltijoiden yhteisessä työskentelyssä syntyvää kollektiivista tietämystä ja asiantuntijuutta. Kuntaorganisaation ulkopuolisten toimijoiden asiantuntijuuden hyödyntäminen vaihteli määrältään ja muodoltaan uudistusprosessien eri vaiheiden välillä, ja sille oli tyypillistä satunnaisuus.
Uudistuvien kuntien asiantuntijuustarpeiden tarkastelu osoittaa asiantuntijuuden olevan muutoksessa. Asiantuntijoiden osaamisessa korostuvat tiedon hyödyntämisen taidot, viestintä- ja vuorovaikutustaidot, verkostoitumistaidot, kokonaisuuksien hallinta, muutostilanteiden hoitaminen ja johtaminen. Asiantuntijuuden osa-alueet liittyvät eri toimijoiden välisen yhteistyön ja verkostojen merkityksen kasvuun eli myös uudessa julkisessa hallinnassa korostuviin osa-alueisiin. Tiedon prosessoinnilla on asiantuntijatyössä keskeinen rooli. Asiantuntijoiden tulee löytää olennainen tieto suuresta tietomassasta sekä kyetä soveltamaan tietoa omassa kontekstissaan. Tärkeänä näyttäytyy asiantuntijoiden taito tiivistää olennainen tieto ja esittää se muille ymmärrettävällä tavalla. Viestintä- ja vuorovaikutustaidot ovat tutkimuksen mukaan uudistuvien kuntien erilaisissa asiantuntijatehtävissä toimivien osaamisen ydintä, ja niiden korostuminen liittyy myös kuntayhteisön vuorovaikutuksen merkityksen kasvuun.
Vuorovaikutus kuntayhteisön eri toimijoiden kanssa tunnistetaan tärkeäksi, mutta yhteistyö muodostuu kuitenkin edelleen osin hallintolähtöisesti. Tutkimus osoittaa kuntalaisten kokemustiedon hyödyntämisessä olevan monenlaisia haasteita. Kokemustiedon hyödyntämiseen vaikuttaa se, ollaanko kunnissa valmiita hyödyntämään eri toimijoiden tietoa ja erilaisia asiantuntijuuksia, kenen asiantuntijuutta arvostetaan ja millaista tietoa pidetään pätevänä. Johtavien viranhaltijoiden ja luottamushenkilöiden näkemykset kuntalaisten kokemustiedon hyödyntämisestä ovat vaihtelevat.
Asiantuntijuus rakentuu kunnissa yhteistyön kautta, ja tärkeänä näyttäytyy erilaisten osaamisten yhdistymisen mahdollistaminen. Kollektiivisen asiantuntijuuden syntyyn vaikuttavat kuntaorganisaation rakenteet, jotka voivat olla yhteisiä tiedon luomisen prosesseja edistäviä tai ehkäiseviä. Rakenteita olennaisempaa vaikuttaa kuitenkin olevan kuntien toimintakulttuuri. Vaikuttaa siltä, että kuntien uudistamisessa ei ole kiinnitetty rakenteiden ja prosessien tavoin huomiota toimintakulttuurin uudistamiseen.
Kuntien uudistumisen kannalta tärkeitä ovat sellaiset yksilöt, jotka reflektoivat omaa ja yhteisön toimintaa. Sen pohjalta he pyrkivät muuttamaan näkyviä ja näkymättömiä instituutioita eli ihmisten toimintaan vaikuttavia rakenteita ja toimintamalleja uudistusten aikaansaamiseksi.
Tutkimuksen mukaan siirtyminen uuden julkisen hallinnan mukaiseen toimintaan ei ole kunnissa vielä niin pitkällä kuin teoreettiset tarkastelut osin antavat olettaa. Uudenlainen kumppanuuksiin ja verkostoihin perustuva toiminta näyttää rakentuvan kunnissa osittain vanhojen rakenteiden päälle. Tämän voidaan tunnistaa olevan seurausta perinteiselle hallinnolle tyypillisten instituutioiden ja toimintakulttuurin olemassaolosta.
Tutkimus kohdistuu kahteen jo toteutettuun uudistusprosessiin, jotka ovat Oulun monikuntaliitos ja Kempeleen valiokuntamalli. Tutkimuksessa tarkastellaan myös, millaista asiantuntijuutta uudistuvissa kunnissa tarvitaan ja miten kuntalaisten kokemustiedon hyödyntäminen nähdään kuntien uudistamisessa. Tutkimus on otteeltaan laadullinen, ja aineistona on Kempeleen ja Oulun viranhaltijoille ja luottamushenkilöille tehdyt yksilö- ja ryhmähaastattelut sekä uudistusprosesseihin liittyvät kirjalliset materiaalit. Tutkimuksen tieteenfilosofinen perusta on konstruktivismissa, ja tavoitteena on hermeneuttisin menetelmin ymmärtää ja tulkita kuntien uudistumista yksilöiden kokemusten ja käsitysten kautta.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että kunnissa hyödynnettävää tietoa ja asiantuntijuutta tarkastelemalla voidaan lisätä ymmärrystä kuntien kyvystä uudistaa toimintaansa. Jo toteutetuissa uudistusprosesseissa tunnistettiin verkostojen, kumppanuuksien ja erilaisten osaamisten yhdistämisen merkitys tärkeäksi, mutta uudistamistyötä rakennettiin monin kohdin keskeisissä rooleissa olevien luottamushenkilöiden ja viranhaltijoiden tiedolla ja asiantuntijuudella. Olemassa olevan tiedon lisäksi hyödynnettiin luottamushenkilöiden ja viranhaltijoiden yhteisessä työskentelyssä syntyvää kollektiivista tietämystä ja asiantuntijuutta. Kuntaorganisaation ulkopuolisten toimijoiden asiantuntijuuden hyödyntäminen vaihteli määrältään ja muodoltaan uudistusprosessien eri vaiheiden välillä, ja sille oli tyypillistä satunnaisuus.
Uudistuvien kuntien asiantuntijuustarpeiden tarkastelu osoittaa asiantuntijuuden olevan muutoksessa. Asiantuntijoiden osaamisessa korostuvat tiedon hyödyntämisen taidot, viestintä- ja vuorovaikutustaidot, verkostoitumistaidot, kokonaisuuksien hallinta, muutostilanteiden hoitaminen ja johtaminen. Asiantuntijuuden osa-alueet liittyvät eri toimijoiden välisen yhteistyön ja verkostojen merkityksen kasvuun eli myös uudessa julkisessa hallinnassa korostuviin osa-alueisiin. Tiedon prosessoinnilla on asiantuntijatyössä keskeinen rooli. Asiantuntijoiden tulee löytää olennainen tieto suuresta tietomassasta sekä kyetä soveltamaan tietoa omassa kontekstissaan. Tärkeänä näyttäytyy asiantuntijoiden taito tiivistää olennainen tieto ja esittää se muille ymmärrettävällä tavalla. Viestintä- ja vuorovaikutustaidot ovat tutkimuksen mukaan uudistuvien kuntien erilaisissa asiantuntijatehtävissä toimivien osaamisen ydintä, ja niiden korostuminen liittyy myös kuntayhteisön vuorovaikutuksen merkityksen kasvuun.
Vuorovaikutus kuntayhteisön eri toimijoiden kanssa tunnistetaan tärkeäksi, mutta yhteistyö muodostuu kuitenkin edelleen osin hallintolähtöisesti. Tutkimus osoittaa kuntalaisten kokemustiedon hyödyntämisessä olevan monenlaisia haasteita. Kokemustiedon hyödyntämiseen vaikuttaa se, ollaanko kunnissa valmiita hyödyntämään eri toimijoiden tietoa ja erilaisia asiantuntijuuksia, kenen asiantuntijuutta arvostetaan ja millaista tietoa pidetään pätevänä. Johtavien viranhaltijoiden ja luottamushenkilöiden näkemykset kuntalaisten kokemustiedon hyödyntämisestä ovat vaihtelevat.
Asiantuntijuus rakentuu kunnissa yhteistyön kautta, ja tärkeänä näyttäytyy erilaisten osaamisten yhdistymisen mahdollistaminen. Kollektiivisen asiantuntijuuden syntyyn vaikuttavat kuntaorganisaation rakenteet, jotka voivat olla yhteisiä tiedon luomisen prosesseja edistäviä tai ehkäiseviä. Rakenteita olennaisempaa vaikuttaa kuitenkin olevan kuntien toimintakulttuuri. Vaikuttaa siltä, että kuntien uudistamisessa ei ole kiinnitetty rakenteiden ja prosessien tavoin huomiota toimintakulttuurin uudistamiseen.
Kuntien uudistumisen kannalta tärkeitä ovat sellaiset yksilöt, jotka reflektoivat omaa ja yhteisön toimintaa. Sen pohjalta he pyrkivät muuttamaan näkyviä ja näkymättömiä instituutioita eli ihmisten toimintaan vaikuttavia rakenteita ja toimintamalleja uudistusten aikaansaamiseksi.
Tutkimuksen mukaan siirtyminen uuden julkisen hallinnan mukaiseen toimintaan ei ole kunnissa vielä niin pitkällä kuin teoreettiset tarkastelut osin antavat olettaa. Uudenlainen kumppanuuksiin ja verkostoihin perustuva toiminta näyttää rakentuvan kunnissa osittain vanhojen rakenteiden päälle. Tämän voidaan tunnistaa olevan seurausta perinteiselle hallinnolle tyypillisten instituutioiden ja toimintakulttuurin olemassaolosta.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4769]