Eurooppalaisen pidätysmääräyksen käyttäjien informaatio-ohjaus

Abstract

Tutkimuksessa selvitettiin eurooppalaiseen pidätysmääräyksen käyttöön liittyvää informaatio-ohjausta sekä kyseistä kansainvälisen yhteistyön instrumenttia paljon käyttävien poliisin tutkinnanjohtajien sekä syyttäjien kokemuksia informaatio-ohjauksesta. Eurooppalainen pidätysmääräys on kansainvälisen viranomaisyhteistyön keino pyytää rikoksen tekijöitä luovutettavaksi. Informaatio-ohjaus on yksi hallinnon ohjauskeinoista normi- ja talousohjauksen lisäksi. Informaatio-ohjauksella tavoitellaan toiminnan ohjaamista tai muuttamista tietoa välittäen ja sen noudattamatta jättämistä ei ole sanktioitu. Informaatio-ohjauksen käyttämiseen liittyy erilaisia haasteita ja tässä tutkimuksessa selvitettiin tämän ohjauksen kokemuksia pidätysmääräystä tehokkaasti käyttäneiden ja tutkimuksen kohteeksi valikoituneiden syyttäjien ja tutkinnan johtajien haastatteluissa. Tutkimuksessa suoritettiin asiantuntijahaastatteluja yhteensä kuusi kappaletta. Haastattelut analysoitiin aineistolähtöisesti. Pidätysmääräyksen käyttämiseen liittyvää informaatio-ohjausta on eri hallinnon tasoilla alkaen kansainväliseltä tasolta ja päättyen vertaistason tiedonvaihtoon. Informaation välityksen tapoja on useita ja ne riippuvat hallinnon eri tasojen rooleista. Pidätysmääräystä tehokkaasti käyttävät tutkinnanjohtajat ja syyttäjät hallitsevat asiaan liittyvän normiston ja tunnistavat tilanteet joissa pidätysmääräystä käytetään. Pidätysmääräykseen liittyvää koulutusta on saatu ja siihen liittyvää virallisohjeistusta, kuten käsikirjoja ja muita ohjeita tiedetään olevan. Koulutuksen ja ohjeiden merkitys tutkittaville oli kuitenkin vähäinen ja merkityksellisin toimintaa ohjaava tapa on esitutkintayhteistyössä ja vertaisryhmän sisällä tapahtuva tiedonvaihto. Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että hallinnon ylempien tasojen, virastotason, valtionhallinnon ja kansainvälisen tason, ohjauksella ei ole kovinkaan isoa merkitystä pidätysmääräyksen käyttämiseen tai käyttämättä jättämiseen. Pidätysmääräyksen käyttämisen tavat ja siihen liittyvä osaaminen syntyvät siis käytännön työssä oppimalla. Tutkimuksessa haastateltujen tutkinnanjohtajien ja syyttäjien vastauksia analysoitiin myös suhteessa Lipskyn teoriaan katutason byrokraateista. Tutkimuksen perusteella tutkinnanjohtajat ja syyttäjät ovat tässä mielessä itsenäisiä ja tekevät valintoja eri instrumenttien käyttämisestä tilanteessa, jossa päätöksen teko muodostaa viranomaisen toimintapolitiikan riippumatta ylempää tulevasta ohjauksesta. Tutkimuksen johtopäätöksenä haastateltujen kokemuksista on se, että hyvän esitutkintayhteistyön merkitys on huomattava pidätysmääräyksen tehokkaalle käyttämiselle. Tässä esitutkintayhteistyössä tapahtuva informaatio-ohjaus on siten myös tehokkain väline myös pidätysmääräyksen käyttämisen tehostamiselle. Tutkimuksen johtopäätöksenä on myös, että koska vertaisryhmässä saatu tuki ja ohjaus on merkittävin tapa ohjata informaatiolla tutkimuksen kontekstissa, olisi syytä kehittää myös näiden jo saatujen kokemusten ja onnistumisten laajempaa jakamista sekä syyttäjävirastojen että poliisilaitosten sisällä, jolloin myös vertaisoppimista voisi tapahtua laajemmin. Tutkimus osoitti myös, että esitutkintayhteistyön merkitystä sekä yleisellä tasolla, että tämän eurooppalaisen pidätysmääräyksen osalta tulee korostaa myös jatkossa ja poistaa mahdolliset yhteistyön esteet.