Jatkuvan oppimisen diskurssit Jatkuvan oppimisen parlamentaarinen uudistus -hankkeessa
Kaihari, Jerome (2021)
2021
Kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunta - Faculty of Education and Culture
This publication is copyrighted. Only for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2021-04-27
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202104223312
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202104223312
Tiivistelmä
Tässä tutkielmassa analysoidaan jatkuvan oppimisen käsitteen kielellistä muodostamista Opetus- ja kulttuuriministeriön Jatkuvan oppimisen uudistus -hankkeen asiakirjoissa. Jatkuvan oppimisen parlamentaarinen uudistus on kehittämishanke, joka on osa Marinin hallituksen Osaamisen, sivistyksen ja innovaatioiden Suomi -linjausta hallitusohjelmassa. Hankkeen tarkoitus on nostaa koulutus- ja osaamistasoa kaikilla koulutusasteilla, kaventaa oppimiseroja ja lisätä koulutuksellista tasa-arvoa.
Tutkielman teoriataustan muodostaa elinikäinen oppiminen, sekä siihen liittyvät sivistys- ja bildungkäsitteistö. Elinikäinen oppiminen käsitetään koko elämän jatkuvana kykynä oppia uutta ja sivistyä. Kriittisen kasvatussosiologian alalla elinikäisestä oppimisesta on myös muodostettu perusteltu kuva hallinnan välineenä, joka paitsi häivyttää elinikäisestä oppimisesta sen sivistyksellisyyden periaatteen, aiheuttaa se myös jatkuvaa häpeää ja pysyvän tunnustuksen puutteen. Käsitän elinikäisen oppimisen toisaalta ideaalina, toisaalta hallintana, joka valtioapparaattina uusintaa ja synnyttää hegemoniaa. Elinikäistä oppimista määrittää erilaiset tiedonintressit.
Tutkielman teoreettismetodologisena viitekehyksenä toimii sosiaalinen konstruktionismi, jolle tyypillisiä piirteitä ovat kieleen ja kielenkäyttöön liittyvät huomiot, sekä todellisuuden ymmärtäminen sosiaalisesti rakennetuksi, jossa ei ole mitään essentiaalista tai objektiivisesti saavutettavaa totuutta. Sosiaalisen konstruktionismin mukaan on olemassa yhteisesti luotuja käsitteitä ja todellisuuskäsityksiä, jotka hegemonisoituvat, eli muuttuvat kyseenalaistamattomaksi arkijärjeksi.
Tutkielma on diskurssianalyysi jatkuvan oppimisen käsitteestä. Tutkielman tuloksena on kolme erilaista, toistensa kanssa keskustelevaa diskurssia, jotka nimesin työelämädiskurssiksi, kehittämisdiskurssiksi ja osaamisdiskurssiksi. Diskurssit eivät poissulje toisiaan, vaan pikemminkin limittyvät yhteen muodostaen yhtenäistä kuvaa jatkuvasta oppimisesta työllisyyttä palvelevana teknis-rationaalisena hallintamekanismina.
Tutkielman johtopäätöksenä totean jatkuvan oppimisen olevan hegemoninen valtioapparaatti, joka tiivistää valtiollisen kontrollin suhdetta osaamisen ja työelämän hallintaan. Jatkuva oppiminen paitsi tiukentaa osallistujansa hallinnan alaiseksi, se myös riisuu elinikäisen oppimisen ideaalista sivistyksellisyyden ihanteen korvaten sen ennalta suunnitellulla osaamisen päivittämisellä.
Tutkielman teoriataustan muodostaa elinikäinen oppiminen, sekä siihen liittyvät sivistys- ja bildungkäsitteistö. Elinikäinen oppiminen käsitetään koko elämän jatkuvana kykynä oppia uutta ja sivistyä. Kriittisen kasvatussosiologian alalla elinikäisestä oppimisesta on myös muodostettu perusteltu kuva hallinnan välineenä, joka paitsi häivyttää elinikäisestä oppimisesta sen sivistyksellisyyden periaatteen, aiheuttaa se myös jatkuvaa häpeää ja pysyvän tunnustuksen puutteen. Käsitän elinikäisen oppimisen toisaalta ideaalina, toisaalta hallintana, joka valtioapparaattina uusintaa ja synnyttää hegemoniaa. Elinikäistä oppimista määrittää erilaiset tiedonintressit.
Tutkielman teoreettismetodologisena viitekehyksenä toimii sosiaalinen konstruktionismi, jolle tyypillisiä piirteitä ovat kieleen ja kielenkäyttöön liittyvät huomiot, sekä todellisuuden ymmärtäminen sosiaalisesti rakennetuksi, jossa ei ole mitään essentiaalista tai objektiivisesti saavutettavaa totuutta. Sosiaalisen konstruktionismin mukaan on olemassa yhteisesti luotuja käsitteitä ja todellisuuskäsityksiä, jotka hegemonisoituvat, eli muuttuvat kyseenalaistamattomaksi arkijärjeksi.
Tutkielma on diskurssianalyysi jatkuvan oppimisen käsitteestä. Tutkielman tuloksena on kolme erilaista, toistensa kanssa keskustelevaa diskurssia, jotka nimesin työelämädiskurssiksi, kehittämisdiskurssiksi ja osaamisdiskurssiksi. Diskurssit eivät poissulje toisiaan, vaan pikemminkin limittyvät yhteen muodostaen yhtenäistä kuvaa jatkuvasta oppimisesta työllisyyttä palvelevana teknis-rationaalisena hallintamekanismina.
Tutkielman johtopäätöksenä totean jatkuvan oppimisen olevan hegemoninen valtioapparaatti, joka tiivistää valtiollisen kontrollin suhdetta osaamisen ja työelämän hallintaan. Jatkuva oppiminen paitsi tiukentaa osallistujansa hallinnan alaiseksi, se myös riisuu elinikäisen oppimisen ideaalista sivistyksellisyyden ihanteen korvaten sen ennalta suunnitellulla osaamisen päivittämisellä.