Ympäristönäkökohdat julkisissa hankinnoissa

Abstract

Julkiset hankinnat liittyvät käytännössä jokaisen julkisorganisaation toimintaan jollain tavalla ja hankinnat muodostavat suuren osan niiden budjetista. Julkisten hankintojen sääntelyn päätavoitteena on varmistaa julkisten varojen tehokas käyttö. Valtavan volyyminsa vuoksi julkisilla hankinnoilla on myös suuri vaikutus ympäristöön ja sen vuoksi viime vuosina onkin entistä enemmän kiinnitetty huomiota hankintojen ympäristöystävällisyyteen. Julkisille hankinnoille asetetaan entistä enemmän ympäristöllisiä tavoitteita ja ne tunnistetaan yhdeksi merkit- täväksi ympäristöpolitiikan työkaluksi. Hankintalainsäädäntö ei juurikaan aseta velvoitteita ympäristönäkökohtien huomioimiseksi, mutta tähän saattaa olla tulossa muutos, sillä painetta lisätä hankintalainsäädännön velvoittavuutta ympäristönäkökohtien huomioimiseen on niin kansallisella, kuin Euroopan unionin tasolla.

Tämän tutkielman tavoitteena on tunnistaa ne mahdollisuudet ja rajat, joita nykyinen hankintalainsäädäntö asettaa ympäristönäkökohtien huomioimiselle julkisissa hankinnoissa. Hankintalainsäädäntö ja sen tulkinta on tältä osin muuttunut merkittävästi sallivampaan suuntaan viime vuosikymmeninä samalla, kun ympäristöpolitiikka on noussut merkittävämpään asemaan. Lisäksi tavoitteena on tarkastella mahdollisesti tulossa olevan ympäristönäkökohtien huomioimiseen velvoittavan hankintalainsäädännön tarkoituksenmukaisuutta. Tutkielmassa kiinnitetään huomiota niihin näkökulmiin, joita lainsäätäjän on syytä huomioida, mikäli hankintalainsäädäntöä muutetaan velvoittavampaan suuntaan. Samalla esiin nousee kysymys siitä, ovatko julkiset hankinnat ylipäätään tehokas väline toteuttaa ympäristöpoliittisia tavoitteita.

Tutkielmassa käytetään sekä lainopillisia, että oikeustaloustieteen metodeja. Nykyistä hankintalainsäädäntöä ja sen antamia mahdollisuuksia tutkitaan hankintaprosessin näkökulmasta tunnistaen keskeisimmät hankinta- prosessin kohdat, joissa ympäristönäkökohtia voidaan huomioida. Ennen tätä kuitenkin luodaan katsaus menneeseen ja tarkastellaan, kuinka hankintalainsäädäntö on muuttunut eräiden keskeisten oikeustapausten kautta ympäristönäkökohtien huomioimisen laajasti mahdollistavaan nykymuotoonsa. Tarkasteltaessa tulevaa, mahdollisesti enemmän velvoittavaa lainsäädäntöä, otetaan avuksi oikeustaloustieteen työkalut, sillä pelkkä lainoppi ei riitä metodiksi tutkittaessa lainsäädännön tarkoituksenmukaisuutta tai taloudellisia näkökulmia.

Tutkielman keskeisimpiä huomioita on se, että nykyinen hankintalainsäädäntö antaa hankintayksiköille melko vapaat kädet tehdä entistä ympäristöystävällisempiä hankintoja, kunhan hankinnassa huomioidaan hankinta- lain periaatteet. Nykyinen hankintalainsäädäntö kuitenkin ainoastaan mahdollistaa, eikä juurikaan velvoita ympäristönäkökohtien huomioimiseen. Oikeustaloustieteellinen tarkastelu puolestaan paljastaa monia kriittisiä havaintoja velvoittavuuden lisäämisen tarkoituksenmukaisuudesta, sekä yleisesti julkisista hankinnoista ympäristöpolitiikan työkaluna. Tarkastelu pakottaa pohtimaan erityisesti sitä, onko ympäristönäkökohtia järkevää huomioida yleisesti kaikissa hankinnoissa vai olisiko tarkoituksenmukaisempaa keskittyä ympäristön kannalta merkittävimpiin hankintakategorioihin.