"Ujo lapsi saa olla ujo" : Varhaiskasvattajien ajatuksia ujojen lasten tukemisesta päiväkodissa

Abstract

Ujot lapset ovat varhaiskasvatusympäristössä ryhmä, joka saattaa jäädä muiden lasten varjoon. Tähän synnynnäiseen piirteeseen on kuitenkin tärkeää kiinnittää huomiota, koska ujoilla ihmisillä on todettu olevan suuri riski kokea sosiaalisia ja emotionaalisia ongelmia sekä sopeutumisvaikeuksia. Kasvattajien toiminnan ja kasvattaja-lapsisuhteen on todettu vaikuttavan siihen, kuinka yksilö oppii käsittelemään ujouteen liittyviä haastavia tunteita ja hallitsemaan sosiaalisia tilanteita. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää millaisia keinoja varhaiskasvattajat käyttävät ujon lapsen kasvun tukemisessa ja kuinka he suhtautuvat ujouteen varhaiskasvatusympäristössä.

Tutkimus on kvalitatiivinen ja aineisto kerättiin eläytymismenetelmän käytänteitä soveltaen. Tutkimuksen aineisto koostuu kahdestakymmenestäneljästä kirjoitelmasta, jotka vastaajat kirjoittivat kehyskertomukseen eläytyen Facebook-ryhmässä jaetun lomakkeen kautta syksyllä 2020. Tutkimuksen vastaajat koostuivat varhaiskasvattajista vaihtelevin koulutustaustoin. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä teemoittelun keinoin.

Tutkimuksen mukaan kasvattajien suhtautuminen ujouteen oli hyväksyvää ja vastaajat korostivat ujon lapsen oikeuksia toimia päiväkotiympäristössä itselleen luontaisella tavalla. Kasvattajien esittämät käytännön keinot jaettiin neljään kategoriaan: ilmapiirin luominen, toiminta ryhmätasolla, yksilöllinen tuki ja yhteistyö huoltajien kanssa. Keskeisinä käytännön keinoina vastaajat mainitsivat muun muassa luottamussuhteen vahvistamisen, ryhmän moninaisuutta kunnioittavan, hyväksyvän, ilmapiirin luomisen sekä pienryhmätoiminnan suosimisen.