Kulttuurisen muutoksen saavuttaminen : Kirjallisuuskatsaus totuttuun tuudittautumisesta ja toisinajattelun vaateesta ilmastokriisin kontekstissa

Abstract

Kritiikki kestämätöntä elämänmuotoa kohtaan syntyy havahtumisesta; oman arjen ja yhteiskunnan toiminnan kestämättömästä luonteen ymmärtämisestä ja toisinajattelun mahdollisuuteen heräämisestä. Osallistuminen ilmastonmuutosta tai kestävää kehitystä koskevaan keskusteluun ei kuitenkaan näyttäydy itsestäänselvyytenä yhteisöjen tai yksilöiden keskuudessa, vaikka nykyiset kestämättömät toimintatavat vaatisivat osakseen laajaa yhteiskunnallista ja kulttuurista muutosta ja liikehdintää sekä elämismaailmaa ohjaavien arvojen priorisointia. Tutkimustehtävänä oli muodostaa ymmärrystä siitä, miksei muutosta tapahdu, vaikka muutosvaade on eko- ja ilmastokriisin aikakaudella todellinen.

Tutkielman teoreettinen viitekehys muodostuu kestävän kehityksen, aikuiskasvatuksen sekä ekososiaalisen sivistyksen tutkimuksesta ja tematiikasta. Tutkimustehtävää lähestyttiin narratiivisella, integroivalla kirjallisuuskatsauksella. Tutkimusaineistona toimi monitieteellinen tieto- ja tiedekirjallisuus ilmastonmuutoksen monimutkaisesta ja monisyisestä luonteesta, johon yksilön elämänkulku kokonaisvaltaisesti kietoutuu. Vaadittavan kulttuurisen muutoksen kompleksisuutta, arvoristiriitoja sekä yksilön tietoista jähmettymistä länsimaalaiseen elämäntapaan tarkastellaan ja jäsennetään kriittisen kasvatusajattelun näkökulmista.

Kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena oli koota yhteen yhteiskunnallisia ja kulttuurisia tekijöitä sekä niiden välisiä yhteyksiä, jotka näyttäytyvät kestämättömien toimintatapojen ylläpitäjinä ja piilottajina. Kirjallisuuskatsauksen tuloksissa korostuvat erilaiset systeemiset, toisiinsa kietoutuneet kokonaisuudet, jotka ohjaavat yksilöitä läpi arkisten rutiinien sekä taloudellisten ja poliittisten valintojen. Esille nousevia teemoja ovat esimerkiksi edistyksen ihanne, talouden ja politiikan välinen ristipaine ekologisiin valintoihin sekä yksilökeskeinen, vastuun ja vapauden välinen dilemma. Myös omaan identiteettiin, sen esittämiseen ja sosiaalisiin normeihin liittyvät ilmiöt saavat yksilön toimimaan tavoilla, joita harvoin pysähdytään tarkastelemaan. Uusliberalismin ja kapitalismin lisäksi erilaiset dikotomiat ja yksinkertaistetut osatotuudet luovat keinotekoisia jakolinjoja ihmisen ja luonnon välille, jotka estävät eheän maailmankuvan muodostumista ja hyvän elämän tavoittelua. Tutkimuksen tulokset kietoutuvat yhteiskunnalliseen ja kasvatustieteelliseen keskusteluun siitä, kuka tai mikä yksilöä tosiasiallisesti kasvattaa ja millaiseen suuntaan kasvatus vie.