De sitter och skriver : En korpusundersökning om svenskans pseudosamordningar med positionsverbet sitta

Abstract

Ruotsin kielessä on tyypillistä viitata niin elollisiin kuin elottomiinkin olentoihin asentoa ilmaisevalla verbillä. Asentoverbien laajan käytön arvellaan kieliopillistumisen seurauksena edelleen johtaneen ruotsille ominaiseen rakenteeseen, näennäisrinnastukseen (ruots. pseudosamordning), jossa kaksi samassa aikamuodossa olevaa verbiä rinnastetaan ja-konjunktiolla. Rakenteen ensimmäinen verbi (V1) on prosodisesti ja lauserakenteellisesti painotukseltaan heikko, ja toinen verbi (V2) ilmaisee varsinaisen toiminnan. Rakenne tulkitaan yhdeksi, parhaillaan meneillään olevaksi, V2-verbin ilmaisemaksi tapahtumaksi. Tässä kandidaatintutkielmassa tutkitaan näennäisrinnastuksia, joissa ensimmäinen verbifraasi, V1, on asentoverbi istua (ruots. sitta) ja subjekti ihminen. Tutkielman tarkoitus on tarkastella ja kuvata toimintoja, joita istuma-asentoon viittaavilla näennäisrinnastuksilla [istua ja V2] ilmaistaan. Tarkoitusta täsmennettiin tutkimuskysymyksillä: 1) mitä kriteereitä voidaan hyödyntää erottamaan näennäisrinnastukset verbirinnastuksista, ja 2) millaisia toimintoja V2-verbeillä ilmaistaan.

Materiaali kerättiin neljästä kaunokirjallisesta korpuksesta niin sanottuina konkordansseina, joissa hakuehdot täyttävät esiintymät näytetään kontekstissaan. Kerätyistä 1183 esiintymästä valittiin systemaattisella otannalla 120 esiintymää laadulliseen korpuspohjaiseen analyysiin. Otoksesta karsittiin pois virkkeet, joissa tekijänä oli muu kuin ihminen, minkä jälkeen otoskoko oli 115. Tämä ihmissubjektien enemmistö istua-verbin yhteydessä on linjassa aiempien tutkimustulosten kanssa niin verbin esiintymisestä lauseen predikaattina yksinään kuin näennäisrinnastuksessakin. Tutkimuksen laadullinen analyysi oli kaksivaiheinen: ensimmäisessä vaiheessa virkkeistä pyrittiin tunnistamaan kirjallisuudessa esitettyjä kriteereitä tai muita osatekijöitä, jotka tukevat rakenteen tulkintaa näennäisrinnastukseksi, ja toisessa vaiheessa rakenteet järjestettiin 20 toimintaluokkaan V2-verbin mukaan.

Tutkielmani tulokset ovat yhteneviä aiempien tutkimustulosten kanssa. Aiemmassa laajassa korpustutkimuksessa (Kvist Darnell 2008) on osoitettu, että verbirinnastukset muotoa [istua ja V2] ovat lähes aina näennäisrinnastuksia. Tämän tutkielman otoksen esiintymistä, joissa subjekti on ihminen, yhtä lukuun ottamatta kaikki ovat näennäisrinnastuksia. Näennäisrinnastuksien tunnistamiseksi kirjallisuudessa esitellyistä kriteereistä kaksi osoittautuivat hyödyllisiksi tämän tutkielman esiintymien tarkastelussa. Niitä voitiin kuitenkin hyödyntää vain murto-osaan esiintymistä. Lisäksi havaittiin pieni joukko virkkeitä, joissa rinnastusrakennetta edeltää siihen viittaava verbi (esim. huomata jtk (ruots. märka att), joka tukee rakenteen tulkitsemista yhdeksi tapahtumaksi, ja siten näennäisrinnastukseksi. Tällaisia yksittäisissä tapauksissa esiintyviä viittaavia verbejä tai yksittäisiin tapauksiin soveltuvia kirjallisuudessa esiteltyjä kriteereitä ei kuitenkaan voida pitää riittävinä, kun aitoa kielenkäyttöä kuvaavasta aineistosta pyritään systemaattisesti ratkaisemaan, muodostavatko rinnastetut verbit näennäisrinnastuksen vai niin sanotun tavallisen verbirinnastuksen. Tämä päätelmä tukee aikaisemman tutkimuksen tuloksia.

Laadullisen analyysin toinen vaihe, V2-verbien luokittelu, vahvistaa aiempia tuloksia siitä, että näennäisrinnastuksessa verbi istua rinnastetaan useimmiten tarkoitukseltaan dynaamisen ja vain harvoin staattisen verbin kanssa. Tutkielman näennäisrinnastusrakenteista vain kahdessa V2-verbi on tarkoitukseltaan staattinen. Dynaamisia toimintoja ilmaisevat 112 V2-verbiä järjestettiin perustarkoituksensa mukaan yhdeksään pääluokkaan ja edelleen 16 alaluokkaan. Luokittelun tulokset näyttävät, että näennäisrinnastuksista, joiden ensimmäinen verbi on istua ja istuja ihminen, lähes puolet ilmaisevat joko jonkinlaisten askareiden parissa puuhastelua taikka näkö- tai kuuloaistin aktiivista käyttämistä. Yleisiä ovat myös keholliset toiminnot, etenkin sellaiset, joita ihminen tekee tiedostamattaan, kuten esimerkiksi näpertää käsillään jotakin.