Työuupumus : Tarinallisia kehityskulkuja
Jylhä, Heli (2021)
Jylhä, Heli
2021
Yhteiskuntatutkimuksen maisteriohjelma - Master's Programme in Social Sciences
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2021-05-05
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202104213255
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202104213255
Tiivistelmä
Tämän pro gradu -tutkielman on tarkoitus lisätä ymmärrystä työuupumuksesta. Työssä jaksamisen ongelmat ovat viime aikoina lisääntyneet sekä samoin mielenterveyssyistä johtuvien työntekijöiden sairauslomien määrät ovat kasvaneet aiemmasta. Työuupumusta pidetään merkittävänä huolenaiheena työelämässä. Tässä tutkimuksessa työuupumusta tarkastellaan yksilön näkökulmasta: Millainen tarina työuupumuskokemuksesta merkityksineen rakentuu? Tarkastelen työuupumuksen tuottamaa muutostilannetta myös toimijuuden näkökulmasta, koska sen avulla voin tehdä näkyväksi, millaisia mahdollisuuksia toimia tutkimukseen osallistuvat näkevät itsellään muutostilanteessa.
Tutkimuksen lähtökohtana on narratiivinen lähestymistapa, jossa ihmisen kokemuksia tarkastellaan tarinallisesta näkökulmasta. Tutkimuksen aineistona on keräämäni haastatteluaineisto. Haastateltavat ovat työikäisiä henkilöitä, joiden työkyky on muuttunut mielenterveyssyistä. Aineiston pohjalta tekemieni tulkintojen väljänä teoreettisena viitekehyksenä toimii sosiaalipsykologi Vilma Hännisen tarinallisen kiertokulun teoria, jossa ihmisen elämänkulkua tarkastellaan tarinoina ja johon käyttämäni sisäisen tarinan ja situaation käsitteet liittyvät. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on ymmärtää tarinallisuuden kautta työuupumuskokemukseen liittyviä tapahtumakulkuja, merkityksenantoja ja tunteita sekä koettuja toiminnan mahdollisuuksia.
Tutkimusanalyysissä olen muodostanut yksittäisistä tarinoista ydintarinoita. Analyysi perustuu kolmeen vaiheeseen. Ensimmäisessä vaiheessa luin haastatteluja läpi keskittyen holistisen mielikuvan luomiseen ja juonen hahmottamiseen. Toisessa vaiheessa tarkastelin yksittäisten haastattelujen sisältöjä. Tämän vaiheen tuloksena jokaisesta haastattelusta muodostui oma tarinansa, jolla oli määriteltävissä alku, keskikohta ja loppu sekä juoni. Kolmannessa vaiheessa pelkistin jokaisen tarinan ydintarinaksi, joiden pohjalta muodostin tarinatyyppejä. Haastatteluaineiston pohjalta rakentui kaksi tarinatyyppiä: irtiotto- ja voimaantumistarina. Lisäksi kuvaan yhteen haastatteluun perustuvan luopumistarinan.
Tämän työn kolme keskeisintä tutkimustulosta ovat: 1) työuupumus tuottaa katkoksen sisäiseen tarinaan, 2) riittämättömyyden tunne on keskeinen tekijä työuupumuksessa sekä 3) toimijuuden tunne vahvistuu sisäisen tarinan muotoutuessa uudelleen. Ensinnäkin työuupumus tuotti myllerryksen haastateltavien sisäiseen tarinaan ja situaation muutos loi heille tarpeen muotoilla sisäistä tarinaansa uudelleen. Toiseksi riittämättömyyden tunne osoittautui merkittäväksi tekijäksi työuupumuksessa. Irtiottotarinoissa haastateltavat kokivat riittämättömyyttä suhteessa työympäristöön, kun taas voimaantumistarinoissa haastateltavat kokivat riittämättömyyttä suhteessa itseen. Luopumistarinassa riittämättömyyden tunne kohdistui edellisiä laajemmin työelämään. Tässä tutkimuksessa haastateltavien riittämättömyyden tunne vaihtui tarinoiden loppupuolella riittävyyden tunteeksi kohdistuen suhteessa itseen tai suhteessa työympäristön vaatimuksiin. Kolmanneksi kun sisäinen tarina muotoutui uudelleen, toimijuuden tunne vahvistui ja samalla haastateltavat näkivät itsellään uupumistarinoidensa loppupuolella uudenlaisia mahdollisuuksia ja keinoja toimia.
Tutkimustuloksista käy tarinatyyppien perusteella ilmi, ettei ole olemassa jotain tiettyä tapahtumakulkua, syitä tai piirteitä yksilössä tai työympäristössä, jotka johtavat työuupumukseen. Sen sijaan ihmisten yksilölliset piirteet ja tarpeet vaikuttavat siihen, että he kokevat työympäristön eri tavoin ja tästä näkökulmasta tarkasteltuna työuupumus on ilmiönä moniulotteinen.
Tutkimuksen lähtökohtana on narratiivinen lähestymistapa, jossa ihmisen kokemuksia tarkastellaan tarinallisesta näkökulmasta. Tutkimuksen aineistona on keräämäni haastatteluaineisto. Haastateltavat ovat työikäisiä henkilöitä, joiden työkyky on muuttunut mielenterveyssyistä. Aineiston pohjalta tekemieni tulkintojen väljänä teoreettisena viitekehyksenä toimii sosiaalipsykologi Vilma Hännisen tarinallisen kiertokulun teoria, jossa ihmisen elämänkulkua tarkastellaan tarinoina ja johon käyttämäni sisäisen tarinan ja situaation käsitteet liittyvät. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on ymmärtää tarinallisuuden kautta työuupumuskokemukseen liittyviä tapahtumakulkuja, merkityksenantoja ja tunteita sekä koettuja toiminnan mahdollisuuksia.
Tutkimusanalyysissä olen muodostanut yksittäisistä tarinoista ydintarinoita. Analyysi perustuu kolmeen vaiheeseen. Ensimmäisessä vaiheessa luin haastatteluja läpi keskittyen holistisen mielikuvan luomiseen ja juonen hahmottamiseen. Toisessa vaiheessa tarkastelin yksittäisten haastattelujen sisältöjä. Tämän vaiheen tuloksena jokaisesta haastattelusta muodostui oma tarinansa, jolla oli määriteltävissä alku, keskikohta ja loppu sekä juoni. Kolmannessa vaiheessa pelkistin jokaisen tarinan ydintarinaksi, joiden pohjalta muodostin tarinatyyppejä. Haastatteluaineiston pohjalta rakentui kaksi tarinatyyppiä: irtiotto- ja voimaantumistarina. Lisäksi kuvaan yhteen haastatteluun perustuvan luopumistarinan.
Tämän työn kolme keskeisintä tutkimustulosta ovat: 1) työuupumus tuottaa katkoksen sisäiseen tarinaan, 2) riittämättömyyden tunne on keskeinen tekijä työuupumuksessa sekä 3) toimijuuden tunne vahvistuu sisäisen tarinan muotoutuessa uudelleen. Ensinnäkin työuupumus tuotti myllerryksen haastateltavien sisäiseen tarinaan ja situaation muutos loi heille tarpeen muotoilla sisäistä tarinaansa uudelleen. Toiseksi riittämättömyyden tunne osoittautui merkittäväksi tekijäksi työuupumuksessa. Irtiottotarinoissa haastateltavat kokivat riittämättömyyttä suhteessa työympäristöön, kun taas voimaantumistarinoissa haastateltavat kokivat riittämättömyyttä suhteessa itseen. Luopumistarinassa riittämättömyyden tunne kohdistui edellisiä laajemmin työelämään. Tässä tutkimuksessa haastateltavien riittämättömyyden tunne vaihtui tarinoiden loppupuolella riittävyyden tunteeksi kohdistuen suhteessa itseen tai suhteessa työympäristön vaatimuksiin. Kolmanneksi kun sisäinen tarina muotoutui uudelleen, toimijuuden tunne vahvistui ja samalla haastateltavat näkivät itsellään uupumistarinoidensa loppupuolella uudenlaisia mahdollisuuksia ja keinoja toimia.
Tutkimustuloksista käy tarinatyyppien perusteella ilmi, ettei ole olemassa jotain tiettyä tapahtumakulkua, syitä tai piirteitä yksilössä tai työympäristössä, jotka johtavat työuupumukseen. Sen sijaan ihmisten yksilölliset piirteet ja tarpeet vaikuttavat siihen, että he kokevat työympäristön eri tavoin ja tästä näkökulmasta tarkasteltuna työuupumus on ilmiönä moniulotteinen.