Identification of Mental Health Disorders among Long-term Unemployed People and Their Ability to Work: Does health care meet the case?
Nurmela, Kirsti (2021)
Nurmela, Kirsti
Tampere University
2021
Terveystieteiden tohtoriohjelma - Doctoral Programme in Health Sciences
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2021-05-21
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1949-6
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1949-6
Tiivistelmä
Työttömyyden ja mielenterveyden häiriöiden välinen yhteys on osoitettu luotettavasti useissa aiemmissa tutkimuksissa. Taustamekanismeina on runsaasti aiempaa tutkimusnäyttöä sekä heikentyneestä terveydentilasta aiheutuvasta valikoitumisesta työttömyyteen että työttömyyden aiheuttamasta sosiaalisesta kuormituksesta. Sen sijaan tutkimustieto työttömien mielenterveyden häiriöiden tunnistamisesta, työttömien työkyvystä ja työttömien työkyvyn arvioinnista on niukkaa. Työttömien terveyspalveluiden käyttötavat saattavat selittää sekä mielenterveyden häiriöiden tunnistamiseen että työkykyyn ja sen arviointiin liittyviä ongelmia. Aiempi tutkimustieto työttömien terveyspalvelujen käytöstä on ristiriitaista. Sekä lisääntynyttä että vähentynyttä terveyspalvelujen käyttöä on raportoitu.
Tämän rekisteritutkimuksen aineisto on kerätty Eläkemahdollisuuksien arvio hankkeessa (ELMA, engl. EDIPE) v. 2001-07 Tampereella kertyneestä asiakirjatiedosta. ELMA-hankkeeseen lähetetyt ihmiset olivat pitkäaikaistyöttömiä (yli vuoden kestänyt työttömyys), joilla oli todettu työkykyä alentavia sairauksia ja jotka olivat vaikeasti työllistettäviä. Kansallisen ELMA-hankkeen lähtökohtana toimi oletus, jonka mukaan pitkäaikaistyöttömien joukossa on useita ihmisiä, jotka tosiasiallisesti ovat työkyvyttömiä ja olisivat oikeutettuja työkyvyttömyyseläkkeeseen.
Tutkimuksen osatöissä tarkasteltiin alkoholi- ja masennushäiriöiden tunnistamista terveys- ja työllisyyspalveluissa sekä ELMA-projektissa. Kyseisten häiriöiden tunnistamista tutkittiin myös suhteessa työkyvyttömyyseläkkeen myöntämiseen. Lisäksi selvitettiin erityyppisiä terveyspalveluiden käyttötapoja ja niiden yhteyttä alkoholi- ja masennushäiriöihin.
Saatujen tulosten mukaan merkittävällä osalla niistä pitkäaikaistyöttömistä, jotka kärsivät alkoholi- tai mielialahäiriöstä, työkyky ei ole riittävä työllistymistä ajatellen. Kuitenkin heidän työkyvyttömyytensä vaikuttaa jäävän tunnistamatta terveydenhuollossa. Toisaalta tutkimuksessa tuli esiin myös kyseisten häiriöiden asianmukaista tunnistamista ja viitteitä hyvin toimivasta terveydenhuoltojärjestelmästä. Alkoholihäiriö oli tunnistettu ja diagnosoitu asianmukaisesti terveydenhuollossa heillä, joille myönnettiin työkyvyttömyyseläke ELMA-projektin kautta. Asianmukaiseen tunnistamiseen viittaa epäsuorasti myös se,että pelkästä masennushäiriöstä kärsiviä oli aineistossa varsin vähän, vaikka depressio on nykyisin jo yleisin yksittäinen työkyvyttömyyden aiheuttaja Suomessa (Eläketurvakeskus, 2019). Sen sijaan ELMA-arvioon ohjautui sellaisia pitkäaikaistyöttömiä, joilla esiintyi samanaikaisesti depressio ja somaattisen terveydentilan ongelma. Tämän ilmiön sopisi selittämään se, että pysyvän työkyvyttömyyden aiheuttamasta masennushäiriöstä, ilman somaattista komorbiditeettia, kärsivät ohjautuvat työkyvyttömyyseläkkeelle tavanomaisen terveyspalvelujärjestelmän kautta.
Vaikka alkoholihäiriöt tunnistetaan asianmukaisesti terveydenhuollossa niillä pitkäaikaistyöttömillä, jotka olisivat oikeutettuja työkyvyttömyyseläkkeeseen, työkyvyn arvio jää kuitenkin puuttumaan. Sen sijaan työ- ja elinkeinoviranomaiset tunnistavat työkyvyn arvioinnin tarpeen, mutta eläkkeeseen oikeuttavia päihdehäiriöitä vain niukasti (osatutkimus I). Työkyvyttömyyseläkkeeseen oikeutettujen pitkäaikaistyöttömien depressio näyttää jäävän paljolti tunnistamatta terveydenhuollossa (osatutkimus III). Ilmiö saattaa selittyä myös työttömyyden kestolla, sillä depression tunnistaminen näyttäisi vähenevän työttömyyden pitkittyessä (osatutkimus II). Tutkimuksen perusteella mielenterveyden häiriöiden tunnistamisen ja työkyvyn arvioinnin ongelmat saattavat liittyä myös pitkäaikaistyöttömien tapoihin asioida terveyspalveluissa. Niillä pitkäaikaistyöttömillä, jotka kärsivät alkoholi- tai masennushäiriöstä, oli kohonnut riski käyttää terveyspalveluja katkeilevaan tai syrjäytyneeseen tapaan (osatutkimus IV).
Tutkimustulosten perusteella suositellaan erityisiä, työttömille suunnattuja, terveyspalveluja osaksi terveydenhuoltojärjestelmää. Myös täydennyskoulutus mielenterveyden häiriöiden tunnistamisesta pitkäaikaistyöttömien parissa toimiville viranomaisille olisi tarpeen. Pitkäaikaistyöttömien depression seulontaa tulisi harkita erityisesti niiden pitkäaikaistyöttömien keskuudessa, jotka kärsivät somaattisista sairauksista ja joiden työkyky on alentunut. Tulevaisuudessa tekoälysovelluksia voitaisiin kehittää osana potilastietojärjestelmää tunnistamaan niitä terveyspalveluiden käyttötapoja, jotka saattavat olla yhteydessä lisääntyneeseen riskiin ajautua pitkäaikaistyöttömyyteen, työkyvyttömyyteen ja mielenterveyden häiriöiden kehittymiseen.
Tämän rekisteritutkimuksen aineisto on kerätty Eläkemahdollisuuksien arvio hankkeessa (ELMA, engl. EDIPE) v. 2001-07 Tampereella kertyneestä asiakirjatiedosta. ELMA-hankkeeseen lähetetyt ihmiset olivat pitkäaikaistyöttömiä (yli vuoden kestänyt työttömyys), joilla oli todettu työkykyä alentavia sairauksia ja jotka olivat vaikeasti työllistettäviä. Kansallisen ELMA-hankkeen lähtökohtana toimi oletus, jonka mukaan pitkäaikaistyöttömien joukossa on useita ihmisiä, jotka tosiasiallisesti ovat työkyvyttömiä ja olisivat oikeutettuja työkyvyttömyyseläkkeeseen.
Tutkimuksen osatöissä tarkasteltiin alkoholi- ja masennushäiriöiden tunnistamista terveys- ja työllisyyspalveluissa sekä ELMA-projektissa. Kyseisten häiriöiden tunnistamista tutkittiin myös suhteessa työkyvyttömyyseläkkeen myöntämiseen. Lisäksi selvitettiin erityyppisiä terveyspalveluiden käyttötapoja ja niiden yhteyttä alkoholi- ja masennushäiriöihin.
Saatujen tulosten mukaan merkittävällä osalla niistä pitkäaikaistyöttömistä, jotka kärsivät alkoholi- tai mielialahäiriöstä, työkyky ei ole riittävä työllistymistä ajatellen. Kuitenkin heidän työkyvyttömyytensä vaikuttaa jäävän tunnistamatta terveydenhuollossa. Toisaalta tutkimuksessa tuli esiin myös kyseisten häiriöiden asianmukaista tunnistamista ja viitteitä hyvin toimivasta terveydenhuoltojärjestelmästä. Alkoholihäiriö oli tunnistettu ja diagnosoitu asianmukaisesti terveydenhuollossa heillä, joille myönnettiin työkyvyttömyyseläke ELMA-projektin kautta. Asianmukaiseen tunnistamiseen viittaa epäsuorasti myös se,että pelkästä masennushäiriöstä kärsiviä oli aineistossa varsin vähän, vaikka depressio on nykyisin jo yleisin yksittäinen työkyvyttömyyden aiheuttaja Suomessa (Eläketurvakeskus, 2019). Sen sijaan ELMA-arvioon ohjautui sellaisia pitkäaikaistyöttömiä, joilla esiintyi samanaikaisesti depressio ja somaattisen terveydentilan ongelma. Tämän ilmiön sopisi selittämään se, että pysyvän työkyvyttömyyden aiheuttamasta masennushäiriöstä, ilman somaattista komorbiditeettia, kärsivät ohjautuvat työkyvyttömyyseläkkeelle tavanomaisen terveyspalvelujärjestelmän kautta.
Vaikka alkoholihäiriöt tunnistetaan asianmukaisesti terveydenhuollossa niillä pitkäaikaistyöttömillä, jotka olisivat oikeutettuja työkyvyttömyyseläkkeeseen, työkyvyn arvio jää kuitenkin puuttumaan. Sen sijaan työ- ja elinkeinoviranomaiset tunnistavat työkyvyn arvioinnin tarpeen, mutta eläkkeeseen oikeuttavia päihdehäiriöitä vain niukasti (osatutkimus I). Työkyvyttömyyseläkkeeseen oikeutettujen pitkäaikaistyöttömien depressio näyttää jäävän paljolti tunnistamatta terveydenhuollossa (osatutkimus III). Ilmiö saattaa selittyä myös työttömyyden kestolla, sillä depression tunnistaminen näyttäisi vähenevän työttömyyden pitkittyessä (osatutkimus II). Tutkimuksen perusteella mielenterveyden häiriöiden tunnistamisen ja työkyvyn arvioinnin ongelmat saattavat liittyä myös pitkäaikaistyöttömien tapoihin asioida terveyspalveluissa. Niillä pitkäaikaistyöttömillä, jotka kärsivät alkoholi- tai masennushäiriöstä, oli kohonnut riski käyttää terveyspalveluja katkeilevaan tai syrjäytyneeseen tapaan (osatutkimus IV).
Tutkimustulosten perusteella suositellaan erityisiä, työttömille suunnattuja, terveyspalveluja osaksi terveydenhuoltojärjestelmää. Myös täydennyskoulutus mielenterveyden häiriöiden tunnistamisesta pitkäaikaistyöttömien parissa toimiville viranomaisille olisi tarpeen. Pitkäaikaistyöttömien depression seulontaa tulisi harkita erityisesti niiden pitkäaikaistyöttömien keskuudessa, jotka kärsivät somaattisista sairauksista ja joiden työkyky on alentunut. Tulevaisuudessa tekoälysovelluksia voitaisiin kehittää osana potilastietojärjestelmää tunnistamaan niitä terveyspalveluiden käyttötapoja, jotka saattavat olla yhteydessä lisääntyneeseen riskiin ajautua pitkäaikaistyöttömyyteen, työkyvyttömyyteen ja mielenterveyden häiriöiden kehittymiseen.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4981]