Oikeus olla vanhempi ilman syrjintää ja ennakkoluuloja : Lievästi kehitysvammaisten ja vakavia oppimisvaikeuksia omaavien vanhempien kohtaamisen haasteet sosiaalipalveluissa
Linnakallio, Emma (2021)
Linnakallio, Emma
2021
Sosiaalityön kandidaattiohjelma - Bachelor's Programme in Social Work
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2020-05-05
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202104203202
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202104203202
Tiivistelmä
Tämä kandidaatintutkielma käsittelee erityisvanhempien vanhemmuutta ja heidän kohtaamiaan haasteita sosiaalipalveluissa asioidessa. Erityisvanhemmalla tarkoitetaan tässä tutkielmassa lievästi älyllisesti kehitysvammaisia ja vakavia oppimisvaikeuksia omaavia vanhempia. Tutkielmassa on tarkoitus tarkastella erityisvanhemmuuteen liittyviä erityispiirteitä ja haasteita, sekä sitä, miten heidän vanhemmuutensa tukeminen voitaisiin mahdollisimman hyvin ottaa huomioon sosiaalipalveluissa.
Tutkimuksen teoriaosassa määritellään erityisvanhemmuutta, esitellään riittävän hyvän vanhemmuuden käsitettä ja pohditaan ristiriitaa lapsen edun käsitteen ja vanhemman oikeuden vanhemmuuteen välillä. Tutkimus on toteutettu kirjallisuuskatsauksena ja sen aineisto koostuu kymmenestä englanninkielisestä tieteellisestä artikkelista. Tutkimuseettisestä näkökulmasta tutkielmassa on pyritty kiinnittämään erityistä huomiota siihen, kuuluuko aineistossa myös erityisvanhempien oma ääni.
Tutkimuksessani erityisvanhempien suurimmiksi haasteiksi sosiaalipalveluiden kohtaamisissa nousivat heidän monimuotoinen tuen tarpeensa eri palveluissa, byrokratian luoman kankeus ymmärtämisessä sekä koetuista ennakkoluuloista johtuva korkea kynnys palveluiden piiriin hakeutumiselle. Erityisvanhempien tarpeiden parempaan huomiointiin sosiaalipalveluissa ratkaisuksi nousivat esille erityisesti työntekijöiden riittävän koulutuksen merkitys, ajan parempi huomioinen rajoittavana tekijänä sekä tuetun vanhemmuuden teoria kattavasta pitkäjaksoisesta matalan tuen palvelusta.
Tutkimuksen keskeisimpiä tuloksia ovat erityisvanhempien edelleen yhteiskunnassa alisteinen asema ja siitä johtuva ryhmän haluttomuus olla näkyvästi osana julkista keskustelua. Parhaaksi tavaksi kohdata erityisvanhempi nousi aidosti kohdatuksi ja kuulluksi tuleminen. Kiireettömällä ja yksilöä arvostavalla kohtaamisella on valtava merkitys yksilön hyvinvoinnille ja oikeudenmukaiselle tukiprosessille. Jos työntekijän ei ole mahdollista pysähtyä hetkeen ja kohdata erityisvanhempaa tämän erityistarpeet huomioon ottaen, heijastuu tämä usein myös lopputulokseen ja kokemukseen vanhemman kyvykkyydestä. Erityisvanhempi olisi myös osattava tarpeineen tunnistaa. Tämä on mahdollista resurssien ja tietotaidon ollessa riittäviä, mikä valitettavasti ei läheskään aina ole palvelussa realiteetti.
Tutkimuksen teoriaosassa määritellään erityisvanhemmuutta, esitellään riittävän hyvän vanhemmuuden käsitettä ja pohditaan ristiriitaa lapsen edun käsitteen ja vanhemman oikeuden vanhemmuuteen välillä. Tutkimus on toteutettu kirjallisuuskatsauksena ja sen aineisto koostuu kymmenestä englanninkielisestä tieteellisestä artikkelista. Tutkimuseettisestä näkökulmasta tutkielmassa on pyritty kiinnittämään erityistä huomiota siihen, kuuluuko aineistossa myös erityisvanhempien oma ääni.
Tutkimuksessani erityisvanhempien suurimmiksi haasteiksi sosiaalipalveluiden kohtaamisissa nousivat heidän monimuotoinen tuen tarpeensa eri palveluissa, byrokratian luoman kankeus ymmärtämisessä sekä koetuista ennakkoluuloista johtuva korkea kynnys palveluiden piiriin hakeutumiselle. Erityisvanhempien tarpeiden parempaan huomiointiin sosiaalipalveluissa ratkaisuksi nousivat esille erityisesti työntekijöiden riittävän koulutuksen merkitys, ajan parempi huomioinen rajoittavana tekijänä sekä tuetun vanhemmuuden teoria kattavasta pitkäjaksoisesta matalan tuen palvelusta.
Tutkimuksen keskeisimpiä tuloksia ovat erityisvanhempien edelleen yhteiskunnassa alisteinen asema ja siitä johtuva ryhmän haluttomuus olla näkyvästi osana julkista keskustelua. Parhaaksi tavaksi kohdata erityisvanhempi nousi aidosti kohdatuksi ja kuulluksi tuleminen. Kiireettömällä ja yksilöä arvostavalla kohtaamisella on valtava merkitys yksilön hyvinvoinnille ja oikeudenmukaiselle tukiprosessille. Jos työntekijän ei ole mahdollista pysähtyä hetkeen ja kohdata erityisvanhempaa tämän erityistarpeet huomioon ottaen, heijastuu tämä usein myös lopputulokseen ja kokemukseen vanhemman kyvykkyydestä. Erityisvanhempi olisi myös osattava tarpeineen tunnistaa. Tämä on mahdollista resurssien ja tietotaidon ollessa riittäviä, mikä valitettavasti ei läheskään aina ole palvelussa realiteetti.
Kokoelmat
- Kandidaatintutkielmat [8800]