"Rento, muttei veltto meininki" : Erityisopettajien käsityksiä ajattelun ja oppimaan oppimisen opettamisesta

Abstract

Tässä pro gradu –tutkimuksessa tutkittiin erityisopettajien näkemyksiä, käsityksiä ja käytettyjä menetelmiä laaja-alaisen osaamisen osa alueesta L1 –ajattelu ja oppimaan oppiminen. Ajattelun taidot ja oppimaan oppiminen on yksi oleellisista tulevaisuuden kansalaistaidoista, jonka uusi opetussuunnitelma (2014) sisällyttää yhdeksi laaja-alaiseksi osaamisen alueeksi. Ajattelun ja oppimaan oppimisen taitojen merkitystä ja sen kehittämistä tehostettua tai erityistä tukea saaville oppilaille ei kuitenkaan avata tarkemmin uudessa opetussuunnitelmassa. Erityisopettajien käsityksiä ja näkemyksiä tutkimalla saadaan tietoa siitä, miten ajattelun ja oppimaan oppimisen taidot huomioidaan koulun arjessa ja erityisopetuksessa tukea saavien oppilaiden opetuksessa. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys pohjautuu oppimaan oppimisen käsitteeseen, motivaatioon, itsetuntoon ja erityispedagogiikkaan. Oppimaan oppimisen taitojen kehitys perustuu Demetrioun ym. (2011) ja Hautamäen ym. (2002.) kognitiivisen kehityksen teoriaan ja oppimaan oppimisen käsitteeseen, sekä metakognitioon ja Bloomin (Anderson ym. 2001) taksonomiaan. Tutkimusaineisto kerättiin haastattelemassa viittä erityisopettajaa Pirkanmaan lähikunnista. Tutkimusaineiston analyysi toteutettiin fenomenografisella analyysillä ja kategorisoinnilla. Analyysistä nousi esille viisi yläkategoriaa, joiden avulla esiin nostettiin erityisopettajien käsityksiä, näkemyksiä ja menetelmiä tehostettua tai erityistä tukea saavien oppilaiden ajattelun ja oppimaan oppimisen taitojen kehittämisestä. Tuloksista nousi esille ajattelun ja oppimaan oppimisen tietoisempi ymmärtäminen, mutta sen toteuttamisen haasteellisuus tehostettua tai erityistä tukea saaville oppilaille. Vuorovaikutus, ryhmätyötaidot, kyky kuunnella, sekä erilaiset oppimisstrategiat ja niiden hyödyntäminen erityisopetuksessa tukivat haastateltavien opettajien mielestä tehostettua tai erityistä tukea saavien oppilaiden ajattelun ja oppimaan oppimisen taitoja. Erityisopettajat näkivät myös oman ammattitaidon ja oman opetuksen reflektoinnin merkityksellisenä ajattelun ja oppimaan oppimisen taitojen kehityksessä erityisopetuksen kontekstissa. Tutkimuksesta nousi esille erilaisia tapoja ja menetelmiä toteuttaa ajattelun ja oppiman oppimisen taitoja erityisopetuksessa ja laaja-alaisessa erityisopetuksessa. Motivaatio ja itsetunto käsitettiin osaksi oppimisen ja ajattelun prosesseja. Turvallinen ja ymmärtävä opettaja, sekä oppilastuntemus ja positiivinen pedagogiikka nähtiin tukevan ajattelua ja oppimaan oppimista. Inkluusio nähtiin myös haasteellisena tukea saavien oppilaiden ajattelun ja oppimaan oppimisen taitojen kehityksessä. Ajattelu ja oppimaan oppiminen käsitteenä on erityisopettajille arkipäiväistynyt, mutta ajattelun ja oppimaan oppimisen näkyväksi tuominen tukea saavilla oppilailla vaikuttaa tutkimuksen pohjalta olevan vielä haastavaa. Liian kovat vaatimukset tukea saaville oppilaille uuden opetussuunnitelman myötä voi pahimmillaan lisätä oppilaiden välistä eriarvoistumista ja oppimistulosten hajautumista. Yhteisopettajuus ja sen kehittäminen erityisopettajan ja luokan- tai aineenopettajan välillä voi lisätä ammatillista keskustelua ja tukea kaikkien oppilaiden ajattelun ja oppimaan oppimisen taitojen kehittymistä.