Lastensuojelun ja mielenterveyspalveluiden yhteistyö : Kirjallisuuskatsaus lastensuojelun ja mielenterveyspalveluiden moniammatillisesta yhteistyöstä lapsen ollessa kodin ulkopuolelle sijoitettuna

Abstract

Tutkielman tarkoituksena on selvittää lastensuojelun ja mielenterveyspalveluiden välisen moniammatillisen yhteistyön kohtaamia haasteita sekä toisaalta hahmottaa yhteistyötä tukevia tekijöitä. Moniammatillisen yhteistyön rakentumista tarkastellaan tilanteessa, jossa lastensuojelun asiakkaana oleva lapsi on sijoitettuna kodin ulkopuolelle erossa biologisista vanhemmistaan ja hänellä on samanaikaisesti tarvetta mielenterveyspalveluille. Tutkimuskysymykset ovat: 1. Millaisia haasteita moniammatillinen yhteistyö kohtaa? 2. Millä keinoilla moniammatillista yhteistyötä on pyritty kehittämään? Tutkielma on toteutettu kirjallisuuskatsauksena, joka pohjautuu laadullisen review-tutkimuksen menetelmään. Apuna aineistona olevan kirjallisuuden jäsentämisessä on käytetty sisällönanalyysia. Aineistona on kymmenen kansainvälistä ja vertaisarvioitua artikkelia, jotka on julkaistu vuosien 1999 ja 2019 välillä.

Tutkielman teoriaosuudessa käydään läpi lastensuojelun sijaishuollon prosessia ja tehdään huomioita eri maiden välisistä mahdollisista eroista. Moniammatillisen yhteistyön käsitteen määrittely perustuu kahteen tutkimukseen, joiden pohjalta muodostetuissa teorioissa hahmotetaan yhteistyön ratkaisevia elementtejä ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Teoriaosuus sisältää myös kuvauksia tutkimuksista, jotka käsittelevät moniammatillista rajapintatyöskentelyä lastensuojelun ja mielenterveyspalveluiden välillä esimerkiksi palvelujen keskinäisriippuvuuden näkökulmasta tarkasteltuna. Viimeisenä teoriaosuudessa käsitellään tutkimuksia mielenterveydellisten ongelmien ja häiriöiden esiintyvyydestä kodin ulkopuolelle sijoitetuilla lapsilla.

Tutkielman keskeiset tulokset ovat, että moniammatillista yhteistyötä haastaa ammatillisten roolien jäsentymättömyys ja pirstaloituminen sekä hierarkkisuus ammattiryhmien välillä. Puutteita on lisäksi yhteisen ammatillisen tietopohjan jäsentymättömyydessä sekä siinä, että toisen ammattiryhmän osaamisaluetta ei täysin hahmoteta. Kodin ulkopuolelle sijoitetut lapset tunnistetaan erityisenä asiakasryhmänä mielenterveyspalvelujen käyttäjinä, mutta kummankin palvelujärjestelmän vastaamisessa asiakasryhmän tarpeisiin on puutteita. Sektorien välillä ilmenee myös näkemyseroja lasten palvelutarpeen luonteesta ja siitä, johtuuko lasten oireilu mielenterveydellisestä ongelmasta vai jostain muusta. Yhteistyön organisoinnin näkökulmasta ongelmana on työntekijöiden epävarmuus erilaisten raporttien ja tiedon jakamisen suhteesta salassapitovelvoitteisiin, minkä lisäksi yhteistyötä koordinoiva taho usein joko puuttuu tai koordinaatio ei muusta syystä toimi toivotulla tavalla.

Avoimempi kommunikaatio nähtiin ratkaisuna yhteisen ja sektorirajat ylittävän tietopohjan kehittämisessä sekä lapsen asioita koskevan tiedonvaihdon ongelmiin. Koulutuksen katsottiin tarjoavan mahdollisuuksia lisätä ymmärrystä toisen sektorin toiminnasta. Psykiatristen palveluiden tulisi joustavammin huomioida sijoitetut lapset omana asiakasryhmänään, ja lastensuojelulaitokset tarvitsevat lisää resursseja, jotta lasten mielenterveydelliseen avun tarpeeseen kyettäisiin vastaamaan. Yhteistyö tarvitsee onnistuakseen toimintaa koordinoivan henkilön tai rajapinnalla työskentelemään erikoistuneen tiimin. Esimiestason tuki tarvitaan salassapitokysymysten ratkaisuun ja yleisesti moniammatillisen yhteistyön kehittämiseen tähtäävän toiminnan mahdollistamiseen. Päämäärät ja teoreettinen ymmärrys lasten problematiikan luonteesta tulisi olla jaettua. Varhainen apu ja ongelmien aikainen tunnistaminen nähtiin tärkeänä.