Epävarmat polut kohti työelämää : Nuorten aikuisten epävarmuuskokemukset koulutus- ja työmarkkinasiirtymissä

Abstract

Tutkielman tarkoituksena on selvittää, millaisia epävarmuuskokemuksia 18–29-vuotiaiden nuorten aikuisten koulutus- ja työmarkkinasiirtymiin kytkeytyy. Tutkielman taustakirjallisuus keskittyy nuoruuden ja epävarmuuden määrittelyn sekä nuorten koulutus- ja työmarkkinasiirtymiä käsittelevän sosiaalitieteellisen tutkimuksen ympärille. Nuorten koulutus- ja työmarkkinasiirtymien nähdään viime vuosikymmeninä pitkittyneen ja muuttuneen aiempaa epävarmemmiksi. Tutkielmassa vastataankin seuraavaan tutkimuskysymykseen: millaisia epävarmuuskokemuksia nuorten aikuisten koulutus- ja työmarkkinasiirtymiin liittyy?

Tutkielma on toteutustavaltaan laadullinen. Tutkielman aineistona hyödynnän sekundaarista haastatteluaineistoa, joka on kerätty Kohtaamo-hankkeen Ohjaamoista työelämään -tutkimuskokonaisuutta varten. Aineisto koostuu 28:n nuoren kahdesti antamista haastatteluista vuosina 2018 ja 2019. Nuoret on rekrytoitu haastatteluihin Ohjaamo-käynneiltään. Tutkimusmenetelmänä käytän abduktiiviseen päättelyyn pohjautuvaa teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Tutkimuskirjallisuudesta muodostetun teorian ohjaavuus ja aineistolähtöiset käytännöt vuorottelevatkin läpi analyysiprosessin.

Nuorten aikuisten koulutus- ja työmarkkinasiirtymiin liittyviä epävarmuuskokemuksia voidaan hahmottaa tutkielman neljän keskeisen tuloksen kautta. Ensinnäkin koulutus- ja työmarkkinasiirtymissä koettu epävarmuus jakautuu laajalti koko siirtymäprosessin eri vaiheisiin. Koulutussiirtymissä epävarmuutta koetaan erityisesti alanvalintaan, koulutukseen hakeutumiseen sekä opintojen kulkuun ja niiden työelämäyhteyteen liittyen. Työmarkkinasiirtymissä epävarmuutta koetaan opintojen päättymisen jälkeisen aikaan, työmarkkinoille sisäänpääsyn ja kiinnittymisen haasteisiin sekä työttömyysjaksoihin liittyen. Toisekseen siirtymissä koetaan epävarmuutta koulutus- ja työmarkkinainstituutioiden erillisyyden suhteen. Siirtymä koulutuksesta työelämään koetaankin suurena muutoksena, joka vaatii uudenlaisten osaamisten kehittämistä ja työelämään vaatimuksiin sopeutumista. Koulutuksellisen pätevyyden ei myöskään nähdä yksinään riittävän omalla alalla työllistymiseen. Kolmanneksi epävarmuutta kytkeytyy siirtymien vaatimiin päätöksenteon hetkiin, joissa nuorten tulisi reflektoida omaa identiteettiä, intressejä ja resursseja sekä pohtia valintojen vaikutusta suhteessa tulevaisuuteen. Neljänneksi epävarmuutta koetaan koulutus- ja työmarkkinasiirtymien pitkittymisen ja epästandardisuuden suhteen, jonka myötä siirtymät näyttäytyvät pitkittyneinä välivaiheina.

Koulutus- ja työmarkkinasiirtymien epävarmuuskokemuksista huolimatta nuoret näyttäytyvät siirtymissään aktiivisina toimijoina: nuoret harkitsevat valintoja, kokeilevat vaihtoehtoja ja muovaavat suunnitelmiaan.