Ikääntyneet eristyksissä: Kehysanalyysi vanhenemisen paikoista koronaviruspandemian ensimmäisessä aallossa Helsingin Sanomien uutisoinnissa

Abstract

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan ikääntyneiden asumista ja hoivaa koronaviruspandemian ensimmäisessä aallossa. Tarkoituksena on selvittää, millä tavalla vanhenemisen paikkoja, eli ikääntyneiden koteja ja hoivalaitoksia, tarkastellaan uutisoinnissa keväällä ja alkukesästä 2020, kun koronaviruspandemia rantautui Suomeen. Tutkimuskysymykset ovat seuraavat: Miten ikääntyvien koteja ja laitoksia kehystetään ikääntymisen ja asumisen paikkoina koronaviruspandemian ensimmäisessä aallossa uutismediassa? Mitkä kotia ja laitosta koskevat vallitsevat merkitykset tulevat uusinnetuiksi ja haastetuiksi vanhusväestöä koskevassa pandemiauutisoinnissa? Tutkimuksen keskeisiä käsitteitä ovat paikka, koti, laitos, hoiva ja asuminen.

Analyysimenetelmänä käytetään teemoittelua ja kehysanalyysia. Tutkimusaineisto koostuu 94 uutisesta, jotka on julkaistu Helsingin Sanomien verkkosivuilla maaliskuun alusta kesäkuun loppuun vuonna 2020. Uutisaiheiden teemoittelun avulla muodostettiin kuusi kategoriaa, jotka ovat koronavirukselta suojautuminen ikääntyneiden palveluissa, tauti- ja kuolemantapaukset hoivakodeissa, ikääntyneiden avun järjestäminen, ikääntyneiden arki ja tunnelmat, koronapandemian ja rajoitusten haitat ja ongelmallisuus sekä ikääntyneiden aktiviteetit ja yhteydenpito korona-aikana. Visuaalisen kuvaston teemoittelun avulla muodostettiin seitsemän kategoriaa: asiantuntijat, kasvottomat vanhukset, ikääntyneet turvavälin päästä, hoivalaitokset ulkopuolelta, auttajat työssään, aktiiviset ikääntyneet sekä graafiset kuvat.

Teemoittelun pohjalta muodostetaan kolme kehystä, joiden avulla vanhenemisen paikkoja kuvataan uutisissa koronaviruspandemian alkuvaiheessa. Nämä ovat suojelun kehys, hyvinvoinnin kehys sekä oikeudenmukaisuuden kehys. Suojelun kehys on uutisoinnissa hyvin vahva, mikä näkyi myös hyvinvoinnin ja oikeudenmukaisuuden kehyksiä käyttävissä uutisissa. Uutisoinnissa uusinnettiin ja haastettiin monia kotia ja laitosta koskevia vallitsevia merkityksiä. Etenkin hoivakotien laitosmaisuus korostui ja monia laitokseen liitettyjä merkityksiä uusinnettiin pandemiauutisoinnissa, mikä haastoi hoivakotien kodinomaisuuden. Toisaalta hoivakotien sisä- ja ulkopuolisen maailman erottaminen toisistaan ei ollut yksioikoista. Kotiin liitetyt merkitykset tulivat usein haastetuiksi uutisoinnissa, vaikkakin kotiin liitetty turvallisuus korostuikin koronapandemian aikana suhteessa ”vaaralliseen” ulkomaailmaan. Myös ero hoivakotien ja kotien välillä tuli uutisoinnissa näkyville esimerkiksi asukkaiden oman tilan ja elämän hallinnassa.

Tutkimuksen tulokset osoittavat ikääntyneiden kotien ja laitosten rajojen häilyvyyden, mikä haastaa tarkastelemaan esimerkiksi kotona asumisen ihannetta ja hoivakotien yhteyksiä ”ulkomaailmaan” uudella tavalla. Jatkotutkimuksen aiheina nostetaan esiin kotikeskeistä arkea elävien ikääntyneiden kodin käsitykset ja asuintoiveet sekä vanhenemisen paikkojen kehykset julkisessa keskustelussa ”normaalioloissa”.