Lapsuudenaikaisen köyhyyden vaikutukset aikuisuuden hyvinvointiin

Abstract

Tämän pro gradu -tutkielman tarkoitus on selvittää, miten lapsuudenaikainen köyhyys vaikuttaa aikuisuuden hyvinvointiin. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimivat köyhyys, ylisukupolvisuus, huono-osaisuus ja hyvinvointi. Lisäksi tutkielmassa esitellään lapsuudenaikaiselta köyhyydeltä suojaavia tekijöitä. Tutkimusmenetelmänä on käytetty kuvailevaa kirjallisuuskatsausta ja tutkimusaineisto koostuu 19 suomalaisesta tutkimuksesta, jotka on julkaistu vuosina 2000–2020. Aineiston keruu tehtiin elektronisiin tietokantoihin systemaattisella tiedonhaulla.

Tutkimusaineistossa hyvinvointia tutkittiin yksilön sosioekonomisen aseman, terveyden sekä sosiaalisen pääoman kautta. Tarkasteltujen tutkimusten perusteella lapsuudenaikaisella köyhyydellä ja siihen liitettävillä ilmiöillä kuten vanhempien matalalla koulutustasolla, toimeentulotuen asiakkuudella sekä työttömyydellä on yhteys jälkeläisten aikuisiän työttömyyteen ja osassa tutkimuksista toimeentulotuen asiakkuuteen. Vanhempien matalan koulutustaustan havaittiin olevan yhteydessä jälkeläisten koulupudokkuuteen ja matalaan kouluttautumiseen. Tämän tutkimuksen aineiston perusteella lapsuudenkodin toimeentulo-ongelmat lisäävät todennäköisyyttä kokea köyhyyttä myöhemmin elämässä. Tarkasteltujen tutkimusten mukaan lapsuudenaikaisella köyhyydellä on jossain määrin kielteisiä vaikutuksia yksilön myöhempään fyysiseen terveyteen, psyykkiseen terveyteen ja kuolleisuuteen. Lisäksi lapsuudenaikaisen köyhyyden on havaittu aiheuttavan yksilöille myöhemmin vaikeutta kokea onnellisuutta. Tutkimustulosten mukaan lapsuudenaikainen köyhyys lisää myös riskiä lapsen huostaanottoon. Tutkimustulokset eivät olleet täysin yhdenmukaisia kuolleisuuden, päihteiden käytön, fyysisen terveyden ja rikollisuuden suhteen. Huono-osaisuuden on havaittu siirtyvän sukupolvelta toiselle esimerkiksi vanhemmilta omaksuttujen asenteiden kautta. Sosiaalisen huono-osaisuuden tai sosiaaliluokan periytyminen ei ollut kuitenkaan kiistatonta tutkimusaineistomme perusteella.

Erilaisten suojaavien tekijöiden kuten kodin ulkopuolisten merkityksellisten aikuisten, hyvien vanhempi-lapsisuhteiden sekä yksilön tiettyjen persoonallisuuden piirteiden kuten positiivisen minäkäsityksen on havaittu suojaavan yksilöä epäsuotuisalta kehitykseltä kielteisistä lapsuudenkokemuksista huolimatta. Lisäksi köyhyyden ja huono-osaisuuden ylisukupolvisuuteen ja heikossa asemassa olevien yksilöiden tukemiseen voidaan vaikuttaa moniammatillisella yhteistyöllä sekä yhteiskunnan tarjoamilla oikea-aikaisilla ja oikein kohdennetuilla palveluilla. Poliittisissa toimenpiteissä tulisi keskittyä köyhyyden syiden tunnistamiseen ja syrjäytymisen ehkäisyyn jo ongelmien varhaisessa vaiheessa.