”En pärjäisi ilman radiota”: Kiinnittymissuhteen rakentuminen 30-vuotiaan Yle Radio Suomen kuulijamuistoissa
Nelskylä, Lena (2021)
2021
Journalistiikan maisteriohjelma - Master's Programme in Journalism
Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta - Faculty of Information Technology and Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2021-05-05
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202104193131
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202104193131
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmassani pyrin selvittämään, miten kuulija kiinnittyy radioon muistelun kautta. Termi kiinnittyä on tässä yhteydessä peräisin englanninkielisestä user engagementin käsitteestä, joka on usein käännetty käyttäjän tai kuluttajan sitoutumiseksi tai toisinaan myös kytkennäksi. Käytän itse tutkimuksessani sanaa kiinnittyminen, sillä se itseohjautuvampi kuin yleisemmin ja usein teknisen mittaamisen yhteydessä käytetty sitoutuminen. Kiinnittyminen ajatellaan tutkimuksessani eräänlaiseksi moniulotteiseksi prosessiksi, joka synnyttää ja ylläpitää yleisösuhdetta.
Perehdyn tutkimuksessani engagement-aiheiseen kirjallisuuteen ja luon sen pohjalta oman analyyttisen mallini, jonka kautta tarkastelen tutkimusaineistoani eli Yle Radio Suomen kuulijamuistoja. Jaottelen teoreettisen mallini neljään erilaista kiinnittymistä kuvaavaan ulottuvuuteen: fyysiseen, yhteiskunnalliseen, sosiaaliseen ja henkilökohtaiseen. En käsittele ja arvota edellä mainittuja ulottuvuuksia hierarkkisesti, sillä tutkimusaineistoa lajitellessani huomasin, että kiinnittymisen ulottuvuudet olivat usein limittäisiä ja yksittäisessä muistossa saattaa olla läsnä useampikin tapa kiinnittyä. Analyysissä etsin aineistosta eri ulottuvuuksissa toistuvia teemoja eli kuulijasuhteeseen liittyviä erilaisia elementtejä, joiden myötä kiinnittyminen voi syntyä.
Tutkin kuulijoiden kiinnittymistä radioon kevään 2020 päätteeksi 30 vuotta täyttäneen Yle Radio Suomen kuulijamuistojen kautta. Suomen kuunnelluin radiokanava pyysi ennen merkkipäiväänsä Ylen verkkosivuilla julkaistussa jutussa kuulijoita muistelemaan omaa kuulijasuhdettaan juhlalähetystä varten. Verkkolomakkeen kautta kerättyjä muistoja saapui toimitukseen liki 200. Sain Yleisradiosta luvan käyttää muistoja pro gradu -tutkielmani tutkimusaineistona. Kuulijoiden kirjoittamissa muistossa on mukana koko ihmiselämä ja sen kaikki sävyt.
Menetelmältään laadullista sisällönanalyysia edustava tutkimukseni sijoittuu joukkoviestinnän yleisötutkimuksen merkitystä korostavaan kulttuuriseen traditioon, mutta ei edusta sen pääsuuntauksia reseptiotutkimusta tai mediaetnografiaa. Tutkimukseni on Radio Suomen kuulijamuistoista koostuvan aineiston myötä muistelututkimus. Muistitietotutkimus edustaa tutkimukseni yhteydessä siis nimenomaan aineiston keruutapaa ja sen omintakeista luonnetta.
Tutkimukseni päätelmiä ovat, että Radio Suomen kuulijan kiinnittyminen radioon on usein kokonaisvaltaista ja siksi myös kuulijasuhde on voimakas. Kuulija myös antaa radiolle monta tehtävää, jotka vaihtelevat eri elämäntilanteissa. Koska radio on niin suuressa osassa arkista elinympäristöämme, siihen syntyy tiedostamattakin suhde. Tuon henkilökohtaisen suhteen syntymisen ja ylläpidon mahdollistaa radion yksityinen ja intensiivinen luonne, joka erottaa sen muista perinteisistä viestintävälineistä. Yle Radio Suomen koetaan tutkimukseni mukaan edustavan kuulijoilleen pysyvyyttä ja sen myötä turvallisuuden tunnetta. Se on kanavan valtti, mutta samalla haaste. Nykyisessä mediaympäristössä kanavan pitäisi pystyä uudistumaan, jotta se houkuttelisi taajuudelleen uusia kuulijoita ja kykenisi siten perustelemaan olemassaolonsa myös tulevaisuudessa.
Perehdyn tutkimuksessani engagement-aiheiseen kirjallisuuteen ja luon sen pohjalta oman analyyttisen mallini, jonka kautta tarkastelen tutkimusaineistoani eli Yle Radio Suomen kuulijamuistoja. Jaottelen teoreettisen mallini neljään erilaista kiinnittymistä kuvaavaan ulottuvuuteen: fyysiseen, yhteiskunnalliseen, sosiaaliseen ja henkilökohtaiseen. En käsittele ja arvota edellä mainittuja ulottuvuuksia hierarkkisesti, sillä tutkimusaineistoa lajitellessani huomasin, että kiinnittymisen ulottuvuudet olivat usein limittäisiä ja yksittäisessä muistossa saattaa olla läsnä useampikin tapa kiinnittyä. Analyysissä etsin aineistosta eri ulottuvuuksissa toistuvia teemoja eli kuulijasuhteeseen liittyviä erilaisia elementtejä, joiden myötä kiinnittyminen voi syntyä.
Tutkin kuulijoiden kiinnittymistä radioon kevään 2020 päätteeksi 30 vuotta täyttäneen Yle Radio Suomen kuulijamuistojen kautta. Suomen kuunnelluin radiokanava pyysi ennen merkkipäiväänsä Ylen verkkosivuilla julkaistussa jutussa kuulijoita muistelemaan omaa kuulijasuhdettaan juhlalähetystä varten. Verkkolomakkeen kautta kerättyjä muistoja saapui toimitukseen liki 200. Sain Yleisradiosta luvan käyttää muistoja pro gradu -tutkielmani tutkimusaineistona. Kuulijoiden kirjoittamissa muistossa on mukana koko ihmiselämä ja sen kaikki sävyt.
Menetelmältään laadullista sisällönanalyysia edustava tutkimukseni sijoittuu joukkoviestinnän yleisötutkimuksen merkitystä korostavaan kulttuuriseen traditioon, mutta ei edusta sen pääsuuntauksia reseptiotutkimusta tai mediaetnografiaa. Tutkimukseni on Radio Suomen kuulijamuistoista koostuvan aineiston myötä muistelututkimus. Muistitietotutkimus edustaa tutkimukseni yhteydessä siis nimenomaan aineiston keruutapaa ja sen omintakeista luonnetta.
Tutkimukseni päätelmiä ovat, että Radio Suomen kuulijan kiinnittyminen radioon on usein kokonaisvaltaista ja siksi myös kuulijasuhde on voimakas. Kuulija myös antaa radiolle monta tehtävää, jotka vaihtelevat eri elämäntilanteissa. Koska radio on niin suuressa osassa arkista elinympäristöämme, siihen syntyy tiedostamattakin suhde. Tuon henkilökohtaisen suhteen syntymisen ja ylläpidon mahdollistaa radion yksityinen ja intensiivinen luonne, joka erottaa sen muista perinteisistä viestintävälineistä. Yle Radio Suomen koetaan tutkimukseni mukaan edustavan kuulijoilleen pysyvyyttä ja sen myötä turvallisuuden tunnetta. Se on kanavan valtti, mutta samalla haaste. Nykyisessä mediaympäristössä kanavan pitäisi pystyä uudistumaan, jotta se houkuttelisi taajuudelleen uusia kuulijoita ja kykenisi siten perustelemaan olemassaolonsa myös tulevaisuudessa.