Varhaiskasvatuksen apulaisjohtajan positiossa toimimisen edellytykset ja vaadittava osaaminen : Varhaiskasvatuksen apulaisjohtajien näkökulmia positiossa toimimisesta
Hormisto, Iida (2021)
2021
Kasvatuksen ja yhteiskunnan tutkimuksen maisteriohjelma, varhaiskasvatus - Master´s Programme in Educational Studies, Early Childhood Education
Kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunta - Faculty of Education and Culture
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2021-05-10
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202104193128
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202104193128
Tiivistelmä
Varhaiskasvatuksen apulaisjohtajien positioon kohdistunutta tutkimusta löytyy kasvatustieteen alalta vähän. Apulaisjohtajan positio on niin ikään melko tuntematon käsite tutkimuskirjallisuudessa. Tämän tutkimuksen avulla pyrittiin avaamaan tätä tutkimuksellista aukkoa ja selvittämään varhaiskasvatuksen apulaisjohtajilta vaadittavaa osaamista sekä edellytyksiä. Lisäksi tavoitteena oli laajentaa käsitystä positiosta yleisesti alan asiantuntijoiden kokemuksien kuvauksen kautta.
Tutkimus toteutettiin laadullisena, fenomenologisena tutkimuksena. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin avointa haastattelua, johon osallistui kuusi tamperelaista apulaisjohtajaa. Aineisto analysoitiin kaksivaiheisesti aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä sekä narratiivisen ydinkertomuksen tyypittelyn avulla.
Tutkimuksen tulokset osoittavat varhaiskasvatuksen apulaisjohtajilta vaadittavan osaamisen sekä edellytysten skaalan olevan laaja. Osaaminen jakautui viiteen alateemaan: koulutus, kokemus, sosiaaliset taidot, kehittäminen sekä pedagogiikka. Edellytysten teemoiksi muodostuivat ulospäinsuuntautuneisuus, työyhteisön tunteminen, empaattisuus, joustavuus, tulevaisuusorientoitunut, organisointitaidot sekä itsetuntemus. Tutkimukseen osallistuneet apulaisjohtajat kokivat olevansa johtajina ihmisläheisiä, tasapuolisia, käytännönläheisiä ja itsetietoisia.
Tulosten mukaan varhaiskasvatuksen apulaisjohtajat ovat huolissaan työnsä kuormittavuudesta ja vaativuudesta. Tyypillinen ydinkertomus, huolipuhe, osoittaa apulaisjohtajien huolen työn liiallisesta taakasta ja lisääntyvistä vaatimuksista niin osaamisen kuin työtehtävien määrän suhteen. Työ koetaan kuormittavana työssä vaadittavaan osaamiseen ja vastuuseen, työhön käytettävissä olevaan aikaan sekä työstä saatavaan korvaukseen nähden.
Johtopäätöksenä voidaan todeta varhaiskasvatuksen apulaisjohtajan position kriittisen tarkastelun sekä uudelleenarvioinnin olevan tarpeellista. Apulaisjohtajat hallitsevat laajaa kokonaisuutta kuormittavuudesta huolimatta ilolla ja vankalla ammattitaidolla, mutta yleisessä keskustelussa tai asiakirjoissa se ei näy. Jatkotutkimusehdotuksena aihetta voisi tutkia tarkemmin työhyvinvoinnin näkökulmasta.
Tutkimus toteutettiin laadullisena, fenomenologisena tutkimuksena. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin avointa haastattelua, johon osallistui kuusi tamperelaista apulaisjohtajaa. Aineisto analysoitiin kaksivaiheisesti aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä sekä narratiivisen ydinkertomuksen tyypittelyn avulla.
Tutkimuksen tulokset osoittavat varhaiskasvatuksen apulaisjohtajilta vaadittavan osaamisen sekä edellytysten skaalan olevan laaja. Osaaminen jakautui viiteen alateemaan: koulutus, kokemus, sosiaaliset taidot, kehittäminen sekä pedagogiikka. Edellytysten teemoiksi muodostuivat ulospäinsuuntautuneisuus, työyhteisön tunteminen, empaattisuus, joustavuus, tulevaisuusorientoitunut, organisointitaidot sekä itsetuntemus. Tutkimukseen osallistuneet apulaisjohtajat kokivat olevansa johtajina ihmisläheisiä, tasapuolisia, käytännönläheisiä ja itsetietoisia.
Tulosten mukaan varhaiskasvatuksen apulaisjohtajat ovat huolissaan työnsä kuormittavuudesta ja vaativuudesta. Tyypillinen ydinkertomus, huolipuhe, osoittaa apulaisjohtajien huolen työn liiallisesta taakasta ja lisääntyvistä vaatimuksista niin osaamisen kuin työtehtävien määrän suhteen. Työ koetaan kuormittavana työssä vaadittavaan osaamiseen ja vastuuseen, työhön käytettävissä olevaan aikaan sekä työstä saatavaan korvaukseen nähden.
Johtopäätöksenä voidaan todeta varhaiskasvatuksen apulaisjohtajan position kriittisen tarkastelun sekä uudelleenarvioinnin olevan tarpeellista. Apulaisjohtajat hallitsevat laajaa kokonaisuutta kuormittavuudesta huolimatta ilolla ja vankalla ammattitaidolla, mutta yleisessä keskustelussa tai asiakirjoissa se ei näy. Jatkotutkimusehdotuksena aihetta voisi tutkia tarkemmin työhyvinvoinnin näkökulmasta.