Palkitseminen poikkeustilanteessa ja sen yhteys työn merkityksellisyyden kokemukseen
Saali, Linda (2021)
Saali, Linda
2021
Kauppatieteiden maisteriohjelma - Master's Programme in Business Studies
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2021-04-27
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202104193091
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202104193091
Tiivistelmä
COVID-19-pandemia on vaikuttanut ennen näkemättömällä tavalla työhön ja työnteon arkeen. Yhteiskunnallisilla toimilla on pyritty turvaamaan väestön terveys ja terveydenhuoltojärjestelmän kantokyky, mutta monien sairaanhoitajien näkökulmasta poikkeustilanne on ollut valmiuslain tuomien heikennyksien ja poikkeusolojen vuoksi pitkä ja raskas. Sairaanhoitajien venymisen ja poikkeustilanteen myötä keskustelu etenkin sairaanhoitajien taloudellisesta palkitsemisesta on korostunut. Lisäksi poikkeustilanne on herättänyt työntekijöitä pohtimaan ja jopa kyseenalaistamaan työnsä merkityksellisyyttä. Tutkielmassa yhdistetään palkitsemisen ja työn merkityksellisyyden teemoja ja selvitetään, millaisen palkitsemisen sairaanhoitaja kokee merkitykselliseksi poikkeustilanteessa ja miten eri palkitsemisen muodot vaikuttavat työn merkityksellisyyden kokemukseen.
Empiirinen aineisto on kerätty haastattelemalla eri organisaatioissa työskenteleviä sairaanhoitajia. Sairaanhoitajilla on enemmän kokemuksia palkitsematta jättämisestä kuin palkitsemisesta poikkeustilanteessa. Sairaanhoitajat kokivat, että poikkeustilanteessa ponnisteluiden ja palkitsemisen välillä on selkeä epäsuhta ja että merkityksellistä palkitsemista ovat työhyvinvointia ja työssä jaksamista tukevat palkitsemisen muodot. Taloudellisesta palkitsemisesta palkan korotus, koronalisä tai muu rahallinen kompensaatio koettiin merkitykselliseksi. Aineettomasta palkitsemisesta merkitykselliseksi koettiin sosiaalinen palkitseminen, vuorovaikutuksellinen ja näkyvä johtajuus sekä yhteinen tekeminen.
Yhteys palkitsemisen ja työn merkityksellisyyden kokemuksen välillä ei ole suora, vaan poikkeustilanteen myötä lisääntynyt arvostuksen puute näyttäytyy sairaanhoitajille palkitsematta jättämisenä, mikä heikentää kokemusta työn merkityksellisyydestä. Ristiriitaisuutta työn merkityksellisyyden kokemisessa lisää se, että suurin osa sairaanhoitajista koki tekevänsä yhteiskunnallisesti merkittävää työtä ja olevansa kutsumusammatissa, vaikkei olisi puhunut työstään varsinaisesti kutsumuksenaan. Tällöin sairaanhoitaja itse kokee tekemänsä työn merkitykselliseksi, muttei saa työlleen ja poikkeustilanteen aikaiselle ylimääräiselle venymiselle ulkopuolista arvostusta palkitsemisen muodossa.
Poikkeustilanteen aikaisen palkitsemisen avulla voidaan osoittaa arvostusta niin sairaanhoitajien venymisestä poikkeavassa tilanteessa kuin yleisesti hoitoalaa kohtaan. Siten palkitsemalla voitaisiin lisätä kokemusta työn merkityksellisyydestä ja ammatillista tyytyväisyyttä. Sairaanhoitajien kokemukset ovat tärkeitä, kun mietitään, miten sairaanhoitajien työhyvinvointia ja jaksamista tuetaan pandemiatilanteen jatkuessa. Jatkuva ponnisteluiden ja palkitsemisen epäsuhta lisää työntekijän terveydelle ja hyvinvoinnille aiheutuvia riskejä. Mukavat eleet ja kiitokset lämmittänevät mieltä hetkellisesti, mutta ne eivät pidemmän päälle auta jaksamaan tai vähennä työmäärää ja riskejä työssä.
Empiirinen aineisto on kerätty haastattelemalla eri organisaatioissa työskenteleviä sairaanhoitajia. Sairaanhoitajilla on enemmän kokemuksia palkitsematta jättämisestä kuin palkitsemisesta poikkeustilanteessa. Sairaanhoitajat kokivat, että poikkeustilanteessa ponnisteluiden ja palkitsemisen välillä on selkeä epäsuhta ja että merkityksellistä palkitsemista ovat työhyvinvointia ja työssä jaksamista tukevat palkitsemisen muodot. Taloudellisesta palkitsemisesta palkan korotus, koronalisä tai muu rahallinen kompensaatio koettiin merkitykselliseksi. Aineettomasta palkitsemisesta merkitykselliseksi koettiin sosiaalinen palkitseminen, vuorovaikutuksellinen ja näkyvä johtajuus sekä yhteinen tekeminen.
Yhteys palkitsemisen ja työn merkityksellisyyden kokemuksen välillä ei ole suora, vaan poikkeustilanteen myötä lisääntynyt arvostuksen puute näyttäytyy sairaanhoitajille palkitsematta jättämisenä, mikä heikentää kokemusta työn merkityksellisyydestä. Ristiriitaisuutta työn merkityksellisyyden kokemisessa lisää se, että suurin osa sairaanhoitajista koki tekevänsä yhteiskunnallisesti merkittävää työtä ja olevansa kutsumusammatissa, vaikkei olisi puhunut työstään varsinaisesti kutsumuksenaan. Tällöin sairaanhoitaja itse kokee tekemänsä työn merkitykselliseksi, muttei saa työlleen ja poikkeustilanteen aikaiselle ylimääräiselle venymiselle ulkopuolista arvostusta palkitsemisen muodossa.
Poikkeustilanteen aikaisen palkitsemisen avulla voidaan osoittaa arvostusta niin sairaanhoitajien venymisestä poikkeavassa tilanteessa kuin yleisesti hoitoalaa kohtaan. Siten palkitsemalla voitaisiin lisätä kokemusta työn merkityksellisyydestä ja ammatillista tyytyväisyyttä. Sairaanhoitajien kokemukset ovat tärkeitä, kun mietitään, miten sairaanhoitajien työhyvinvointia ja jaksamista tuetaan pandemiatilanteen jatkuessa. Jatkuva ponnisteluiden ja palkitsemisen epäsuhta lisää työntekijän terveydelle ja hyvinvoinnille aiheutuvia riskejä. Mukavat eleet ja kiitokset lämmittänevät mieltä hetkellisesti, mutta ne eivät pidemmän päälle auta jaksamaan tai vähennä työmäärää ja riskejä työssä.