Varhaiskasvatuksen opettajien alanvaihtoaikeet ja työperäinen stressi
Rouvinen, Eerika (2021)
Rouvinen, Eerika
2021
Kasvatuksen ja yhteiskunnan tutkimuksen maisteriohjelma, varhaiskasvatus - Master´s Programme in Educational Studies, Early Childhood Education
Kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunta - Faculty of Education and Culture
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2021-05-10
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202104163053
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202104163053
Tiivistelmä
Tässä tutkimuksessa selvitettiin, millaisia varhaiskasvatuksen opettajien alanvaihtoaikeet ovat, mitkä tekijät selittävät varhaiskasvatuksen opettajien alanvaihtoaikeita ja millä tavalla koetulla työperäisellä stressillä on yhteys alanvaihtoaikeisiin.
Tutkimusongelmia analysoitiin määrällisin tutkimusmenetelmin keväällä 2021 poikittaisasetelmalla kerätystä verkkokyselyaineistosta. Tutkimusaineisto koostui 157 varhaiskasvatuksen opettajan työtehtävissä työskentelevien vastauksista.
Uutena tuloksena nousi esille, että varhaiskasvatuksen opettajien alanvaihtosuunnitelmat erosivat alanvaihtoaikeiden ryhmien välillä. Ammatissa pysyjistä suurin osa ei suunnitellut alanvaihtoa, kun taas alan sisällä liikkujista suurin osa suunnitteli alanvaihtoa. Alalta lähtijöiden ryhmässä vastaajat jakautuivat tasaisesti alanvaihtoa suunnitteleviin ja heihin, jotka eivät suunnitelleet alanvaihtoa.
Alanvaihtoaikeita selittävät tulokset olivat kuvailevia. Varhaiskasvatuksen opettajien vastauksissa alanvaihtoaikeiden syiden vastausvaihtoehdoista korostuivat työn henkinen ja/tai fyysinen kuormittavuus, palkkaus, varhaiskasvatusalan vähäinen arvostus, huonot mahdollisuudet työuralla etenemiseen sekä työn vastuullisuus.
Lisäksi tutkimuksen keskeisiä tuloksia olivat, että varhaiskasvatuksen opettajien koettu työperäinen stressi oli positiivisessa yhteydessä alanvaihtosuunnitelmiin. Tämä tarkoittaa, että työperäisen stressin lisääntyessä alanvaihtosuunnitelmat lisääntyivät. Varhaiskasvatuksen opettajien työperäisellä stressillä oli voimakkaampi yhteys alanvaihtoaikeiden ryhmien lähtijöihin kuin pysyjiin, mutta lähtijöiden ja liikkujien välistä eroa voimakkuudessa ei löytynyt.
Tutkimuksen johtopäätöksinä todettiin, että tutkimuksen tulokset olivat aikaisempaan tutkimukseen peilaten merkittäviä. Jatkossa varhaiskasvatuksen opettajien alanvaihtoaikeiden ilmiö tulisi huomioida keskustelussa ammattiryhmän valtakunnallisesta henkilöstöpulasta. Tulosten pohjalta tehtiin käytännön sovellusehdotus, joka keskittyi työperäisen stressin vähentämiseen kokonaisvaltaisen työhyvinvoinnin kehittämisellä olettaen, että näin toimien alanvaihtoaikeet voisivat vähentyä. Lopuksi todettiin, että varhaiskasvatuksen opettajien alanvaihtoaikeista tarvitaan lisää tutkimusta, esimerkiksi pitkittäistutkimuksena, eri taustatekijöiden perusteella tai huomioiden työhyvinvointitekijät kokonaisvaltaisesti.
Tutkimusongelmia analysoitiin määrällisin tutkimusmenetelmin keväällä 2021 poikittaisasetelmalla kerätystä verkkokyselyaineistosta. Tutkimusaineisto koostui 157 varhaiskasvatuksen opettajan työtehtävissä työskentelevien vastauksista.
Uutena tuloksena nousi esille, että varhaiskasvatuksen opettajien alanvaihtosuunnitelmat erosivat alanvaihtoaikeiden ryhmien välillä. Ammatissa pysyjistä suurin osa ei suunnitellut alanvaihtoa, kun taas alan sisällä liikkujista suurin osa suunnitteli alanvaihtoa. Alalta lähtijöiden ryhmässä vastaajat jakautuivat tasaisesti alanvaihtoa suunnitteleviin ja heihin, jotka eivät suunnitelleet alanvaihtoa.
Alanvaihtoaikeita selittävät tulokset olivat kuvailevia. Varhaiskasvatuksen opettajien vastauksissa alanvaihtoaikeiden syiden vastausvaihtoehdoista korostuivat työn henkinen ja/tai fyysinen kuormittavuus, palkkaus, varhaiskasvatusalan vähäinen arvostus, huonot mahdollisuudet työuralla etenemiseen sekä työn vastuullisuus.
Lisäksi tutkimuksen keskeisiä tuloksia olivat, että varhaiskasvatuksen opettajien koettu työperäinen stressi oli positiivisessa yhteydessä alanvaihtosuunnitelmiin. Tämä tarkoittaa, että työperäisen stressin lisääntyessä alanvaihtosuunnitelmat lisääntyivät. Varhaiskasvatuksen opettajien työperäisellä stressillä oli voimakkaampi yhteys alanvaihtoaikeiden ryhmien lähtijöihin kuin pysyjiin, mutta lähtijöiden ja liikkujien välistä eroa voimakkuudessa ei löytynyt.
Tutkimuksen johtopäätöksinä todettiin, että tutkimuksen tulokset olivat aikaisempaan tutkimukseen peilaten merkittäviä. Jatkossa varhaiskasvatuksen opettajien alanvaihtoaikeiden ilmiö tulisi huomioida keskustelussa ammattiryhmän valtakunnallisesta henkilöstöpulasta. Tulosten pohjalta tehtiin käytännön sovellusehdotus, joka keskittyi työperäisen stressin vähentämiseen kokonaisvaltaisen työhyvinvoinnin kehittämisellä olettaen, että näin toimien alanvaihtoaikeet voisivat vähentyä. Lopuksi todettiin, että varhaiskasvatuksen opettajien alanvaihtoaikeista tarvitaan lisää tutkimusta, esimerkiksi pitkittäistutkimuksena, eri taustatekijöiden perusteella tai huomioiden työhyvinvointitekijät kokonaisvaltaisesti.