Yksilön vastuuta ja jatkuvaa kouluttautumista: Elinikäinen oppiminen Euroopan unionin AES-kyselytutkimuksessa
Laakso, Minna (2021)
Laakso, Minna
2021
Kasvatuksen ja yhteiskunnan tutkimuksen maisteriohjelma - Master´s Programme in Educational Studies
Kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunta - Faculty of Education and Culture
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2021-05-11
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202104173066
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202104173066
Tiivistelmä
Tämä pro gradu -tutkielma tarkastelee Euroopan unionin elinikäisen oppimisen mittaamiseen tarkoitetun AES-kyselytutkimuksen tuottamaa elinikäistä oppimista ja elinikäistä oppijuutta. Tutkimustehtävänä on selvittää, millaista elinikäisen oppimisen todellisuutta kyselytutkimuksella tuotetaan ja miten elinikäinen oppiminen muutetaan mitattavaan muotoon. Lisäksi tutkimuksessa selvitetään, miten AES-kyselytutkimuksen tuottamisessa tehtyjä valintoja perustellaan. Tutkimusaineistona käytetään ensimmäistä, vuoden 2007 AES-kyselytutkimusta sekä viittä sen tuottamista käsittelevää asiakirjaa.
Tutkimuksessa aineistoa analysoidaan dokumenttietnografian keinoin, jolloin tarkastelun kohteena on se, miten asiakirjoja tuotetaan ja millaista todellisuutta ne tuottavat. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostuu etenkin kvantifioinnin teoriasta, joka on ohjannut paitsi aineiston lukutapaa ja analyysiä, mutta myös koko tutkimustehtävän muodostumista. Tutkimustehtävä perustuu kvantifioinnin tarjoamalle näkökulmalle, jonka mukaan menetelmäkäytännöt ovat performatiivisia eli ne tuottavat todellisuutta. Kvantifioinnin teoria on siis ohjannut tutkimustehtävän muodostumista, minkä lisäksi se on muilla tavoin tukenut aineiston lukemista ja analyysiä.
Teoreettinen viitekehys muodostuu kvantifioinnin teorian lisäksi aiemman kirjallisuuden tuottamasta ymmärryksestä Euroopan unionin elinikäisen oppimisen diskursseista. Tutkimuksessa tarkastellaan sitä, miten AES-kyselytutkimuksella tuotettu elinikäinen oppiminen on suhteessa Euroopan unionin elinikäisen oppimisen diskursseihin. Näitä vertaamalla selvitetään, tukevatko tutkimusaineistolla saavutetut johtopäätökset aiemmin tutkittua.
Tutkimuksessa teoreettinen viitekehys on ohjannut aineiston analyysiä. Teoreettisen viitekehyksen lisäksi tutkimuksessa käsitellään tutkimusaineiston historiallista ja yhteiskunnallista kontekstia. Tutkimuksessa tarkastellaan elinikäisen oppimisen käsitteen historiaa Euroopan unionissa sekä etenkin Lissabonin strategian merkitystä Euroopan unionin elinikäisen oppimisen politiikan kehitykselle. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan Euroopan unionin pehmeää vallankäyttöä sekä Avoimen koordinaation menetelmää. Tutkimusaineiston historiallisen ja yhteiskunnallisen kontekstin avaaminen on tärkeää etenkin tutkimuksen menetelmän kannalta.
Aineiston analyysistä käy ilmi, että AES-kyselytutkimus on tehty yksilökeskeiseksi tutkimukseksi, jossa tietoa kerätään ihmisiltä itseltään. Tutkimuksen mukaan AES-kyselytutkimuksessa mitataan Euroopan unionin työikäiseksi mielletyn väestön osallistumista oppimis- ja kouluttautumistoimintaan. AES-kyselytutkimuksessa oppijuutta mitataan formaalin, non-formaalin ja informaalin oppimisen kautta. Tutkimuksessa käy ilmi, että kyselytutkimuksen tuloksia käytetään luokittelemaan vastaajia joko oppijan tai ei-oppijan ryhmiin.
Tutkimuksen mukaan AES-kyselytutkimuksella tuotetaan elinikäistä oppimista, joka korostaa etenkin aikuisten jatkuvaa oppimista ja kouluttautumista. Lisäksi tutkimuksessa havaittiin, että AES korostaa yksilön vastuuta ja velvollisuutta oppijuudesta, eli osaamistason ylläpitämisestä. Yksilön vastuu kiinnittyy myös laajempiin, koko yhteiskuntaa koskeviin teemoihin, kuten työllisyysasteen nostoon ja kilpailukyvyn ylläpitämiseen. Tutkimuksessa käy ilmi, että AES-kyselytutkimuksessa elinikäinen oppiminen liitetään etenkin työllisyyspolitiikkaan, sillä jatkuvan oppimisen ja kouluttautumisen katsotaan ylläpitävän yksilön työllistettävyyttä.
Tutkimuksen johtopäätöksissä tutkimustulokset yhdistetään vielä laajempaan yhteiskunnalliseen ja poliittiseen kontekstiin, etenkin uusliberalistiseen talouspolitiikkaan sekä edukalisaatioon. Lisäksi tutkimuksen johtopäätöksissä käy ilmi, että kyselytutkimuksen tuottama elinikäinen oppiminen on linjassa Euroopan unionin diskurssien kanssa. Tutkimus avaa jatkotutkimuskohteita, joissa AES-kyselytutkimusta tarkastellaan erilaisesta aineistosta käsin tai vaihtoehtoisesti tutustutaan kyselytutkimuksessa tapahtuneeseen kehitykseen.
Tutkimuksessa aineistoa analysoidaan dokumenttietnografian keinoin, jolloin tarkastelun kohteena on se, miten asiakirjoja tuotetaan ja millaista todellisuutta ne tuottavat. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostuu etenkin kvantifioinnin teoriasta, joka on ohjannut paitsi aineiston lukutapaa ja analyysiä, mutta myös koko tutkimustehtävän muodostumista. Tutkimustehtävä perustuu kvantifioinnin tarjoamalle näkökulmalle, jonka mukaan menetelmäkäytännöt ovat performatiivisia eli ne tuottavat todellisuutta. Kvantifioinnin teoria on siis ohjannut tutkimustehtävän muodostumista, minkä lisäksi se on muilla tavoin tukenut aineiston lukemista ja analyysiä.
Teoreettinen viitekehys muodostuu kvantifioinnin teorian lisäksi aiemman kirjallisuuden tuottamasta ymmärryksestä Euroopan unionin elinikäisen oppimisen diskursseista. Tutkimuksessa tarkastellaan sitä, miten AES-kyselytutkimuksella tuotettu elinikäinen oppiminen on suhteessa Euroopan unionin elinikäisen oppimisen diskursseihin. Näitä vertaamalla selvitetään, tukevatko tutkimusaineistolla saavutetut johtopäätökset aiemmin tutkittua.
Tutkimuksessa teoreettinen viitekehys on ohjannut aineiston analyysiä. Teoreettisen viitekehyksen lisäksi tutkimuksessa käsitellään tutkimusaineiston historiallista ja yhteiskunnallista kontekstia. Tutkimuksessa tarkastellaan elinikäisen oppimisen käsitteen historiaa Euroopan unionissa sekä etenkin Lissabonin strategian merkitystä Euroopan unionin elinikäisen oppimisen politiikan kehitykselle. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan Euroopan unionin pehmeää vallankäyttöä sekä Avoimen koordinaation menetelmää. Tutkimusaineiston historiallisen ja yhteiskunnallisen kontekstin avaaminen on tärkeää etenkin tutkimuksen menetelmän kannalta.
Aineiston analyysistä käy ilmi, että AES-kyselytutkimus on tehty yksilökeskeiseksi tutkimukseksi, jossa tietoa kerätään ihmisiltä itseltään. Tutkimuksen mukaan AES-kyselytutkimuksessa mitataan Euroopan unionin työikäiseksi mielletyn väestön osallistumista oppimis- ja kouluttautumistoimintaan. AES-kyselytutkimuksessa oppijuutta mitataan formaalin, non-formaalin ja informaalin oppimisen kautta. Tutkimuksessa käy ilmi, että kyselytutkimuksen tuloksia käytetään luokittelemaan vastaajia joko oppijan tai ei-oppijan ryhmiin.
Tutkimuksen mukaan AES-kyselytutkimuksella tuotetaan elinikäistä oppimista, joka korostaa etenkin aikuisten jatkuvaa oppimista ja kouluttautumista. Lisäksi tutkimuksessa havaittiin, että AES korostaa yksilön vastuuta ja velvollisuutta oppijuudesta, eli osaamistason ylläpitämisestä. Yksilön vastuu kiinnittyy myös laajempiin, koko yhteiskuntaa koskeviin teemoihin, kuten työllisyysasteen nostoon ja kilpailukyvyn ylläpitämiseen. Tutkimuksessa käy ilmi, että AES-kyselytutkimuksessa elinikäinen oppiminen liitetään etenkin työllisyyspolitiikkaan, sillä jatkuvan oppimisen ja kouluttautumisen katsotaan ylläpitävän yksilön työllistettävyyttä.
Tutkimuksen johtopäätöksissä tutkimustulokset yhdistetään vielä laajempaan yhteiskunnalliseen ja poliittiseen kontekstiin, etenkin uusliberalistiseen talouspolitiikkaan sekä edukalisaatioon. Lisäksi tutkimuksen johtopäätöksissä käy ilmi, että kyselytutkimuksen tuottama elinikäinen oppiminen on linjassa Euroopan unionin diskurssien kanssa. Tutkimus avaa jatkotutkimuskohteita, joissa AES-kyselytutkimusta tarkastellaan erilaisesta aineistosta käsin tai vaihtoehtoisesti tutustutaan kyselytutkimuksessa tapahtuneeseen kehitykseen.