V for volta: turns and shifts in Shakespeare's Sonnets

Abstract

In my MA thesis I focus, through poetry analysis, on the turning points in Shakespeare’s sonnets. Even though, barring a few exceptions, the sonnets’ formal structure is always the same, i.e. it follows the rhyme scheme ababcdcdefefgg, their semantic and syntactic structures vary. The turns in the sonnets do not, then, often match with the formal structure. My thesis attempts to find out what type of generalisations can be made of the turns in Shakespeare’s sonnets by analysing each of the 154 sonnets from this viewpoint. Although an abundance of quality writing on the Sonnets exists, the turning points, which are an important structural feature, have not been systematically analysed. Helen Vendler has analysed all the sonnets in the Sonnets and she often discusses their structure. My thesis draws from her work on many of the more difficult sonnets. But she only writes about the sonnets’ structure at times and from a broader view, whereas my study looks at the structure of every sonnet in the Sonnets focusing on the turns. In support of my analyses I have also used all other available published writing I have found on singular sonnets. It must be noted, however, that published writing on some of the sonnets is not to be found, especially works that would discuss structure. I found five different types of structures that could be generalised from the Sonnets: an 8-6 structure, an 8-4-2 structure, a 4-4-4-2 structure, a 12-2 structure and many different experimental structures. As experimental structures I count structures that do not occur in more than one or two sonnets, e.g. the 4-4-6 structure of sonnet 97. Besides the line or lines on which the sonnets turn I further divide the found structures by whether there is a clear turn or a subtle shift. In this way the aforementioned structures are divided into subcategories, e.g. an 8-6 sonnet with a turn or an 8-6 sonnet with a shift. My analyses raise the question: What is a Shakespearean sonnet in the end? A 4-4-4-2 sonnet which is usually regarded as Shakespearean is rarer than an 8-6 sonnet in the Sonnets. My research also questions the generalisation made in a dictionary of literary terms that Shakespeare’s sonnets usually turn on line 13. The matter is more complex.

Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani Shakespearen sonettien käännekohtia runoanalyysin keinoin. Vaikka sonettien muodollinen rakenne on muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta aina sama, eli riimikaavaa ababcdcdefefgg noudattava, niiden semanttiset ja syntaktiset rakenteet vaihtelevat. Sonettien käännekohdat eivät näin ollen useinkaan osu yhteen muodollisen rakenteen kanssa. Tutkielmani tarkoitus on analysoida kaikkien 154 sonetin käännekohdat, jotta selviäisi millaisia yleistyksiä niistä voi tehdä. Vaikka soneteista on kirjoitettu paljon laadukasta tutkimusta, niin rakenteen kannalta tärkeitä käännekohtia ei ole analysoitu systemaattisesti. Helen Vendler on analysoinut systemaattisesti kaikki sonetit ja kirjoittaa usein myös niiden rakenteesta. Tutkielmani nojaakin monien haastavien sonettien kohdalla hänen tulkintoihinsa. Hän kuitenkin kirjoittaa sonettien rakenteesta vain paikoin ja yleisemmällä tasolla, kun taas minun tutkielmani käsittelee kaikkien sonettien rakennetta ja keskittyy erityisesti käännekohtiin. Olen analyysieni tueksi käyttänyt myös kaikkea muuta kirjallisuutta mitä olen löytänyt yksittäisistä soneteista. Huomattavaa kuitenkin on, että kaikista soneteista ei löydy julkaistua tekstiä; varsinkaan sellaista, joka käsittelisi rakennetta. Tutkielmani tuloksena on viisi erilaista rakennetta käännekohtien suhteen: 8-6-rakenne, 8-4-2-rakenne, 4-4-4-2-rakenne, 12-2-rakenne ja monet eri kokeelliset rakenteet. Kokeellisiksi rakenteiksi lasken sellaiset, joiden rakennetta ei löydy kuin yhdestä tai kahdesta sonetista. Esimerkiksi tällaisesta rakenteesta mainittakoon sonetin 97 4-4-6-rakenne. Käännekohtien rivin lisäksi erotan analyysissäni käänteet joko selviksi (“turns”) tai hienovaraisiksi (“shifts”). Näin edellä mainituista rakenteista hahmottuu uusia rakenteita, esimerkiksi: 8-6-sonetti, jossa on selvä käänne tai 8-6-sonetti, jossa on hienovarainen käänne. Analyysini tulokset herättävät kysymyksen: mikä lopulta on Shakespearelainen sonetti? 4-4-4-2-sonetti, jota pidetään shakespearelaisena on Soneteissa harvinaisempi kuin esimerkiksi 8-6-sonetti. Tutkimukseni asettaa myös kyseenalaiseksi erään kirjallisuuden termisanakirjan yleistyksen siitä, että Shakespearen sonetit kääntyvät rivillä 13. Asia on tätä monimutkaisempi.