Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön vaikutukset lapsen seksuaalisuuteen

Abstract

Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö on vakava lapsen perus- ja seksuaalioikeuksien loukkaus, erityisesti sen loukatessa lapsen kehollista koskemattomuutta. Lapsen seksuaalisella hyväksikäytöllä saattaa olla vakavia fyysisiä, psyykkisiä ja seksuaalisia seurauksia, jotka vaikuttavat lapsen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Seksuaalisen hyväksikäytön rikkoessa lapsen kehon koskemattomuutta altistuu lapsi kehitystasoonsa nähden liian varhaisille seksuaalisille kokemuksille. Moninaiset sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyvät vaikeudet ovatkin seksuaalista hyväksikäyttöä lapsuudessaan kokeneilla tyypillisiä, kuten seksualisoitunut käyttäytyminen.

Lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä tarkastelevissa tutkimuksissa on havainnoitu, että seksualisoitunut käyttäytyminen on suhteellisen tavallinen oire seksuaalisesti hyväksikäytetyille lapsille. Suomessa arviolta 4–8 % tytöistä ja 1–3 % pojista kokee seksuaalista hyväksikäyttöä. Heistä mahdollisesti noin 10–30 % tulee seksualisoituneen käyttäytymisen oireita. Lapsen seksualisoituneella käyttäytymisellä tarkoitetaan sellaista seksuaalista käyttäytymistä, joka on tunkeilevaa, pakottavaa, loukkaavaa tai kehityksellisesti epänormaalia. Koska lapsuudessa koetulla seksuaalisella hyväksikäytöllä voi olla kauaskantoisia seurauksia uhrin seksuaalisuudelle, on oireiden varhainen tunnistaminen ja hoito tärkeää.

Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena on tarkastella seksuaalisuutta loukkaavan väkivallan vaikutuksia alle 10-vuotiaan lapsen seksuaalisuuteen. Rajaus on tehty iän perusteella kandidaatintutkielman käsitellessä lapsuutta. Tavoitteena on lisätä ymmärrystä lapsen seksuaalisen hyväksikäytön vaikutuksista lapsen seksuaalisuuteen, erityisesti seksualisoituneen käyttäytymisen muodossa. Vaikka prosentuaalisesti voidaan arvioida lapsen seksuaalisen hyväksikäytön olevan esimerkiksi Suomessa melko marginaalinen ongelma, on jokainen prosentti ja yksittäinen tapaus liikaa. Lapsen seksuaalisen hyväksikäyttö on vakava lapsen kehon koskemattomuuden loukkaus vaikuttaen kielteisesti lapsen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin ja kehittyvään seksuaalisuuteen.

Kirjallisuuskatsauksessa analysoitujen tulosten mukaan seksualisoitunut käyttäytyminen on melko tavallinen seuraus seksuaalisesti hyväksikäytetyille lapsille. Seksualisoitunut käyttäytyminen voi kuitenkin ilmetä moninaisina oireina ja erilaiset lapseen tai seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvät tekijät saattavat vaikuttaa oireiden luoteeseen ja vakavuuteen. Osalle puolestaan ei koskaan tule selkeitä oireita tai ne voivat ilmetä viikkojen, kuukausien tai vuosien kuluttua.

Empiirinen kirjallisuus ehdottaa kahta teoreettista mallia lapsuuden seksualisoituneen käyttäytymisen etiologiasta seksuaalisen hyväksikäytön jälkeen. Nämä ovat traumaattinen seksuaalisuus ja kehityspsykologinen malli, joissa molemmissa nostetaan esille post-traumaattisen stressin oireiden yhteys seksualisoituneeseen käyttäytymiseen. Alustavaa näyttöä löytyykin siitä, miten seksualisoitunut käyttäytyminen selittyisi enemminkin traumaan liittyvillä tekijöillä, kuten post-traumaattisen stressin oireilla, kuin esimerkiksi lapseen liittyvillä tekijöillä. Lisää tutkimusta kuitenkin tarvitaan, jotta seksualisoituneen käyttäytymisen ilmaantumisen mekanismit ja prosessit ymmärretään. Tiedon tuottaminen on tärkeää myös hoidollisesta näkökulmasta, jotta tunnistetaan ne lapset, jotka mahdollisesti saavat oireita ja ymmärretään millaisia hoidollisia interventioita heille tulisi kohdentaa.