Työlle annetut merkitykset ja niihin kiinnittyvät identiteetit työssäkäyvien köyhien kirjoituksissa

Abstract

Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää, kuinka työssäkäyvät köyhät merkityksellistävät työtä ja työntekoa.Tutkimusaineistonani käytän valmista Tietoarkistosta löytyvää kvalitatiivista aineistoa. Aineisto koostuu suomalaisten työssäkäyvien köyhien vapaamuotoisista kirjoituksista koskien köyhyyttä, arkea sekä työssäkäyntiä. Tutkimukseni sijoittuu sosiaalisen konstruktionismin viitekehykseen ja analyysimenetelmänäni käytän diskurssianalyysia. Näihin metodologisisiin sitoumuksiin nojaten käsitän tiedon ja sosiaalisen todellisuuden rakentuvan kielen kautta. Tarkemmin aineistostani tarkastelen sitä, minkälaisia diskursseja työssäkäyvät köyhät rakentavat työlle ja työnteolle, minkälaiseksi työn merkitys näissä diskursseissa rakentuu sekä minkälaisia identiteettejä kirjoittajat rakentavat itselleen suhteessa työntekoon.

Työssäkäyvät köyhät elävät vaikeassa yhteiskunnallisessa tilanteessa sekä asettuvat erityiseen asemaan työelämässä köyhyytensä vuoksi. Työssäkäyvien köyhien asema näyttäytyy ristiriitaiselta, sillä työntekoa pidetään yhteiskunnassamme yleisesti keskeisenä keinona ehkäistä köyhyyttä, minkä vuoksi yhteiskunta asettaa painetta työntekoa kohtaan esimerkiksi aktivointipolitiikalla. Erityisen tilanteensa vuoksi on tärkeää ja mielenkiintoista tutkia sitä, minkälaista puhetta työssäkäyvät köyhät tuottavat työstä ja työnteosta, ja minkälaisia identiteettejä he rakentavat itselleen työnteon kontekstissa. Näin voidaan saada laajempaa ymmärrystä työssäkäyvien köyhien työhön liittyvästä tilanteesta, ja sen suhteutumisesta työelämään, työvoimapolitiikkaan sekä työmarkkinarakenteeseen liittyviin tekijöihin.

Analyysissani aineistosta muodostui yhteensä kahdeksan diskurssia, jotka jakautuvat kolmeen laajempaan diskurssiryhmään: työhön kiinnittymisen diskurssit, ristiriitaisuuden diskurssit sekä rasitediskurssit. Diskurssien sisällä työssäkäyvät köyhät rakensivat itselleen yhteensä 11 työntekoon liittyvää identiteettiä. Diskurssien ja identiteettien moninaisuus tuo esiin, että työhön liitettiin laajasti erilaisia merkityksiä. Diskurssit rakensivat työstä ja työn merkityksestä niin negatiivista, positiivista kuin ristiriitaistakin kuvaa. Kokonaiskuvaa tarkasteltaessa työstä rakennettiin useammassa diskurssissa kuitenkin negatiivista kuin positiivista kuvaa. Myös identiteetit toivat esiin niin kirjoittajien negatiivista kuin positiivistakin suhtautumista työhön. Identiteetit korostivat lisäksi kirjoittajien yritteliäisyyttä, mikä asettuu kritiikiksi uusliberalistiselle käsitykselle siitä, että yritteliäs kansalainen palkitaan.

Diskurssien ja identiteettien moninaisuus ja keskinäinen ristiriitaisuus vahvistavat myös näkemystä siitä, ettei saman yhteiskunnallisen tilanteen jakaminen vaikuta itsekseen työn merkityksen rakentumiseen, vaan työn merkitykseen vaikuttavat monet yksittäiset tekijät. Näitä tekijöitä ovat esimerkiksi työn sisältö, työn mielekkyys, työolot sekä henkilön arvot ja tavoitteet työlle. Jotta työtä jaksetaan ja pystytään tehdä, täytyy työn tuntua jollain tapaa merkitykselliseltä, eikä se saa heikentää hyvinvointia. Työssäkäyvien köyhyyden syyksi asetetaanusein epävarmat ja matalapalkkaiset työt, joita osin myös aktivointipolitiikan käytäntöjen vuoksi joudutaan ottamaan vastaan. Työllisyyttä edistävissä toimissa olisikin tärkeää ottaa yksilöllisemmin huomioon henkilön elämäntilanne sekä tarpeet, jotta työ voisi tuntua merkityksellisemmältä myös työssäkäyvien köyhien keskuudessa.