Kunnallisen lähisuhdeväkivaltatyön vaikuttavuus : Monimenetelmällinen tapaustutkimus

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan monimenetelmällisesti kunnallisen lähisuhdeväkivaltatyön vaikuttavuutta. Aihetta lähestytään tapaustutkimuksen näkökulmasta tutkimalla realistisen arvioinnin mallin avulla Tampereen kaupungin sosiaalipäivystyksen yhteydessä toimivaa lähisuhdeväkivaltatyön yksikköä, joka tekee sekä asiakastyötä että kehittämis- ja verkostotyötä. Yksikön tavoitteena on tarjota apua lähisuhdeväkivaltaa kohdanneille sekä vahvistaa sosiaali- ja terveyspalveluiden työntekijöiden väkivaltaosaamista eri työmuotojen avulla. Tutkielman tavoitteena on tarkastella, ovatko nämä tavoitteet toteutuneet ja mitä mekanismeja tavoitteiden toteutumisen tai toteutumatta jäämisen taustalla vaikuttaa. Tutkielman aineistona ovat Tampereen kaupungin sosiaali- ja terveyspalveluiden työntekijöiltä marraskuussa 2020 kerätyt kyselyvastaukset (N=118). Kyselyssä selvitettiin, mitä lähisuhdeväkivaltatyön työmuotoja vastaajat tunsivat ja olivat hyödyntäneet sekä miten ne olivat vaikuttaneet heidän väkivaltaosaamiseensa sekä kykyyn auttaa asiakkaita. Kyselyn tuottamaa kvantitatiivista aineistoa analysoitiin ristiintaulukoimalla sekä tarkastelemalla jakaumia ja kvalitatiivista aineistoa analysoitiin sisällönanalyysin keinoin kvantifioimalla sekä luokittelemalla avoimista vastauksista saatua aineistoa. Tuloksista käy ilmi, että pääosin vastaajat tunsivat lähisuhdeväkivaltatyön yksikön ja sen työmuodot hyvin, mutta työmuotoja oli hyödynnetty oman työn tukena vain vähän. Asiakasohjaukset ja koulutukset tunnettiin työmuodoista parhaiten ja koulutukset olivat eniten käytetty työmuoto. Työmuotojen käytön ja ammattinimikkeen väliltä löytyi tilastollisesti merkitseviä yhteyksiä ja ilmeni, että sosiaalityöntekijät ja ohjaajat olivat käyttäneet työmuotoja muita ammattilaisia enemmän. Kaikilta vastaajilta selvitettiin myös heidän koettua väkivaltaosaamistaan ja ristiintaulukoimalla löytyi tilastollisesti merkitseviä yhteyksiä asiakasohjausten, yhteisen asiakastyön, konsultoinnin ja koulutukseen osallistumisen sekä parempien koettujen väkivaltataitojen välillä. Kaiken kaikkiaan kvantitatiivisen aineiston tuottamista tuloksista voidaan todeta, että työmuotoja oli hyödynnetty vähän, mutta niitä käyttäneet olivat saaneet tukea työhönsä ja oppineet väkivalta-asioista. Lisäksi he kokivat asiakkaiden hyötyneen lähisuhdeväkivaltatyön tarjoamasta tuesta. Realistisen arvioinnin periaatteiden mukaisesti tutkielmassa pyrittiin selvittämään, mitä mekanismeja lähisuhdeväkivaltatyön tavoitteiden toteutumisen taustalla vaikuttaa. Analysoimalla kvalitatiivista aineistoa sisällönanalyysin keinoin syntyi yhteensä viisi laajempaa temaattista kokonaisuutta, joista kolme sisälsi tavoitteiden toteutumista edesauttavia mekanismeja ja kaksi niiden toteutumista estäviä mekanismeja. Vastaajat kokivat palvelun olevan tehokas ja asiantunteva, heidän väkivaltaosaamisensa oli lisääntynyt ja he olivat saaneet toivomaansa tukea työhönsä. Vastaajat myös kokivat asiakkaan tulleen kokonaisvaltaiseksi autetuksi. Toisaalta vastaajat raportoivat myös haasteista, sillä osa vastaajista koki yhteistyön ja tiedonkulun riittämättömäksi ja jotkut kokivat, että asiakas ei ollut syystä tai toisesta tullut autetuksi. Palvelupolkujen selkeys, onnistunut yhteistyö ja ammattilaisten riittävä osaaminen ovat avainasemassa onnistuneessa lähisuhdeväkivaltatyössä. Tämän tutkielman perusteella vaikuttaisi siltä, että Tampereen kaupungin lähisuhdeväkivaltatyön yksikkö on onnistunut kehittämään monipuolisen lähisuhdeväkivaltatyön mallin, joka kykenee vastaamaan sekä asiakastyön tarpeisiin että edistämään väkivaltatyön koordinointia. Jatkossa tulisi kuitenkin edelleen kehittää moniammatillista yhteistyötä etenkin terveydenhuollon ammattilaisten kanssa sekä selkeyttää palvelupolkujen rakennetta niin, että ne ovat selkeät kaikille peruspalveluissa työskenteleville. Jatkossa lähisuhdeväkivaltatyön vaikuttavuutta tulisi tutkia myös asiakkaiden näkökulmasta.

This master's thesis examines effectiveness of a municipal service for intimate partner violence (IPV) in a mixed methods design. The topic is approached from the case study perspective by using a realistic evaluation model. The service for IPV operates under the City of Tampere's social emergency service and it does both customer work and development work. The goals of the unit are to provide assistance to clients who have experienced IPV and to strengthen the violence-related skills of employees in social and health care services through various functions. The aim of the study is to examine whether these goals have been achieved and what mechanisms influence the achievement or non-achievement of the goals. The data used in this study consists of the replies to a questionnaire which was targeted to the professionals working in the social and health care services in Tampere (N=118). The survey found out which functions the respondents knew and had utilized, as well as how they had affected their knowledge of IPV and ability to help clients. The quantitative data from the survey was analyzed by cross-tabulating and examining the distributions, and the qualitative data from open ended questions was analyzed by using content analysis. The results show that, for the most part, the respondents were well acquainted with the IPV service and its different functions, but the respondents had not been using the functions extensively. The work methods that the respondents were most familiar with were taking part in education days and directing a customer to use services offered by the unit. There were statistically significant differences between the use of different functions and profession, as social workers and counselors had used them more than other professionals. Respondents were also examined about their perceived violence skills and cross-tabulation showed statistically significant connections between several different work methods, and better perceived violence skills. Overall the results of the quantitative data show that even though different functions had been used only marginally, those who had used them had benefited from the support they received by learning about IPV and by getting assistance working with clients facing IPV. According to the principles of realistic evaluation, the study aimed to examine which mechanisms effect to the realization of the goals of IPV service. Analyzing the qualitative data by means of content analysis, a total of five broader thematic entities were found, three of which contained mechanisms contributing to the realization of the goals and two mechanisms preventing their realization. The respondents felt that the service was efficient, the employees were professional and that their skills and knowledge related to IPV had increased. They also reported that the clients had been helped in holistic and sensitive ways. On the other hand, the respondents also reported about challenges. Some respondents felt that cooperation and communication were insufficient, and some felt that the clients had not received beneficial help. Clarity of service paths, successful cooperation and sufficient expertise of professionals are keys to successful IPV work. Based on this study, it seems that the Tampere City's service for intimate partner violence has succeeded in developing a versatile model of IPV work which is able to connect client work and coordination of IPV related services. However, multiprofessional cooperation, especially with healthcare professionals, should be enhanced in the future. Also, attention should be paid to clarification of the structure of IPV services so that they would be clear to all professionals working in basic services. In the future, the effectiveness of IPV work should also be examined from the clients' point of view.