Ammattislangi matkapuhelinmodeemin protokollaohjelmistokehityksessä
Hautamäki, Minna (2021)
2021
Suomen kielen maisteriohjelma - Master's Programme in Finnish Language
Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta - Faculty of Information Technology and Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2021-04-27
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202104132936
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202104132936
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena on analysoida ammattislangin näkökulmasta matkapuhelinteknologian kehittäjien käyttämää suomenkielistä puhekieltä työympäristössä, jonka virallinen kieli on englanti. Aineisto on kerätty syksyllä 2014 haastattelemalla 12 matkapuhelinmodeemin tuotekehittäjää, jotka muistelevat työtään Nokialla 1990- ja 2000-luvulla. Litteroidusta aineistosta on luokiteltu kaikki yleiskielen poikkeamat, ja tutkimus esittelee sekä kvantitatiivisin että kvalitatiivisin menetelmin, miten protokollaohjelmistokehityksen puhekieli poikkeaa yleiskielestä. Yleiskielen poikkeamat on analysoitu suhteessa etenkin sananmuodostukseen liittyvään aiempaan lingvistiseen tutkimukseen. Samalla tuloksia verrataan ammattislangitutkimuksen tunnistamiin ammattislangien ominaisuuksiin ja pohditaan, missä määrin haastattelemalla kerätty aineisto vastaa aidon työtilanteen puhekieltä.
Tuloksissa havaitaan keskimäärin noin yksi yleiskielen poikkeama kahta litteraatioriviä kohden, mutta haastattelukohtaiset erot ovat suuria. 94% yleiskielen poikkeamista liittyy sanastoon. Virallisen ammattikielen eli suomenkielisten termien ja toisaalta myös yleiskielisille sanoille annettujen uusien merkitysten osuus on sanastopoikkeamista pieni, joten suurin osa aineiston yleiskielen poikkeamista on uudissanastoa. Aineiston erikoiskieltä voidaan siis pitää kryptisenä. Laina- ja kirjainsanat ovat selvästi yleisimmät uudissanojen muodostuskeinot, mutta myös jonkin verran muita lyhenne- ja sepitesanoja sekä slangijohdoksia esiintyy. Kompleksisen sanamuodostuksen osalta tutkimus keskittyy niihin johdoksiin, joiden kantana on ei-yleiskielinen perussana. Tällainen johtaminen ei ole aineistossa kovin yleistä, ja kaikki esiintymät liittyvät lainaverbistä johtamiseen joko teonnimen substantiivijohdoksella tai frekventatiivisella verbijohdoksella. Aineiston ei-yleiskieliset yhdyssanat ovat lähes poikkeuksetta joko käännöslainattuja, useamman lainasanan ketjuja tai näiden sekamuotoja.
Aineiston uudissanojen kotoutuminen on kaiken kaikkiaan erittäin produktiivista loppu-i:n ja konsonanttigeminoitumisen osalta. Tällainen kotoutuminen ulottuu myös yleiskieleen hyväksyttyihin sitaattilainoihin ja jopa vieraskielisiin erisnimiin. Kirjainsanojen osalta fonemaattista ääntämystä käytetään vähintään kolmekirjaimisille lyhenteille lähes aina, kun kirjainsanan tavurakenne sen sallii, ja jonkin verran esiintyy myös pidemmälle menevää kirjainsanan vartalon fonologista muovautumista suomen kielen tavurakenteeseen pääsemiseksi (gee-pee-är-äs -> gerpsi).
Tulosten vertaaminen ammattislangien ominaisuuksiin osoittaa, että kieli on ammattislangimaista uudissanaston syntymekanismin ja sananmuotojen vakiintumattomuuden vuoksi, mutta äärimmilleen lyhennettyä se ei ole, eikä slangijohtamista tai affektiivisia ilmauksia ylipäänsä ole kovin paljon. Näin ollen aineisto tukee paremmin sitä ammattislangitutkimuksen koulukuntaa, jonka mukaan ammattislangin ensisijainen tarkoitus on olla työväline keskustelussa eikä niinkään epäsovinnainen ja anarkistinen kielen variaatio.
Tuloksissa havaitaan keskimäärin noin yksi yleiskielen poikkeama kahta litteraatioriviä kohden, mutta haastattelukohtaiset erot ovat suuria. 94% yleiskielen poikkeamista liittyy sanastoon. Virallisen ammattikielen eli suomenkielisten termien ja toisaalta myös yleiskielisille sanoille annettujen uusien merkitysten osuus on sanastopoikkeamista pieni, joten suurin osa aineiston yleiskielen poikkeamista on uudissanastoa. Aineiston erikoiskieltä voidaan siis pitää kryptisenä. Laina- ja kirjainsanat ovat selvästi yleisimmät uudissanojen muodostuskeinot, mutta myös jonkin verran muita lyhenne- ja sepitesanoja sekä slangijohdoksia esiintyy. Kompleksisen sanamuodostuksen osalta tutkimus keskittyy niihin johdoksiin, joiden kantana on ei-yleiskielinen perussana. Tällainen johtaminen ei ole aineistossa kovin yleistä, ja kaikki esiintymät liittyvät lainaverbistä johtamiseen joko teonnimen substantiivijohdoksella tai frekventatiivisella verbijohdoksella. Aineiston ei-yleiskieliset yhdyssanat ovat lähes poikkeuksetta joko käännöslainattuja, useamman lainasanan ketjuja tai näiden sekamuotoja.
Aineiston uudissanojen kotoutuminen on kaiken kaikkiaan erittäin produktiivista loppu-i:n ja konsonanttigeminoitumisen osalta. Tällainen kotoutuminen ulottuu myös yleiskieleen hyväksyttyihin sitaattilainoihin ja jopa vieraskielisiin erisnimiin. Kirjainsanojen osalta fonemaattista ääntämystä käytetään vähintään kolmekirjaimisille lyhenteille lähes aina, kun kirjainsanan tavurakenne sen sallii, ja jonkin verran esiintyy myös pidemmälle menevää kirjainsanan vartalon fonologista muovautumista suomen kielen tavurakenteeseen pääsemiseksi (gee-pee-är-äs -> gerpsi).
Tulosten vertaaminen ammattislangien ominaisuuksiin osoittaa, että kieli on ammattislangimaista uudissanaston syntymekanismin ja sananmuotojen vakiintumattomuuden vuoksi, mutta äärimmilleen lyhennettyä se ei ole, eikä slangijohtamista tai affektiivisia ilmauksia ylipäänsä ole kovin paljon. Näin ollen aineisto tukee paremmin sitä ammattislangitutkimuksen koulukuntaa, jonka mukaan ammattislangin ensisijainen tarkoitus on olla työväline keskustelussa eikä niinkään epäsovinnainen ja anarkistinen kielen variaatio.