"Ei oltu läsnä": luokanopettajaopiskelijoiden kokemuksia vuorovaikutuksesta etä- ja lähiopetusharjoitteluissa

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten luokanopettajaopiskelijat kokevat vuorovaikutuksen heidän ja oppilaiden välillä etä- ja lähiopetusharjoitteluissa. Tavoite on tutkia, koetaanko vuorovaikutuksessa olevan eroja ja yhtäläisyyksiä, minkälaisia ne ovat ja mitkä syyt vaikuttavat niiden taustalla vastaajien mielestä. Vuorovaikutuksen tarkastelussa keskitytään opettaja–oppilasvuorovaikutukseen hyödyntäen rinnalla sosiaalisen läsnäolon teoriaa, jota on aiemminkin käytetty kasvokkaista ja etänä tapahtuvaa vuorovaikutusta vertailevissa tutkimuksissa. Tutkimuksen avulla pyritään tuomaan ilmi luokanopettajaopiskelijoiden kokemuksia vuorovaikutuksesta, siihen vaikuttavista syistä ja opiskelijoiden näkemyksistä vuorovaikutuksen kehittämiseksi.

Tutkimuksen aineisto kerättiin sähköisen puolistrukturoidun kyselylomakkeen avulla vuosien 2020 joulukuun ja 2021 tammikuun välillä. Lomake sisälsi avoimia kysymyksiä ja niitä tukevia Likert-asteikollisia väittämiä. Aineisto koostui 16 vastaajasta, joista kaikki olivat Tampereen yliopiston kolmannen vuosiluokan luokanopettajaopiskelijoita. Aineistonanalyysiin käytettiin fenomenografista tutkimusotetta ja sisällönanalyysiä, jonka avulla vastausten sisältö kategorisoitiin vertailun helpottamiseksi.

Etä- ja lähiharjoittelujen vuorovaikutuksen kokemusten pohjalta muodostettiin viisiosainen kategoriajärjestelmä positiivisista sekä negatiivisista näkemyksistä. Vuorovaikutuksen eroja harjoittelujen välillä, sekä korjausehdotuksia paremmalle vuorovaikutukselle käsiteltiin vastausten yleistyvyyden perusteella. Tuloksia tarkasteltiin sosiaalisen läsnäolon teorian kautta sekä vertailemalla niitä vuonna 2021 toteutetun Tai-ming Wutin ja Jing Xun etävuorovaikutustutkimuksen tuloksiin.

Tutkimuksen keskeisimpänä tuloksena on kokemus etävuorovaikutuksen puutteellisuudesta. Lähiopetusharjoittelussa opettaja–oppilasvuorovaikutus koettiin yksimielisesti positiivisemmaksi kuin etäopetusharjoittelussa tapahtuva vuorovaikutus. Etäyhteys esti vuorovaikuttajia olemasta fyysisesti samassa tilassa, näkemästä esteettä toistensa nonverbaalista viestintää, kasvatti kynnystä osallistumiseen ja sai vuorovaikutuksen tuntumaan vähemmän merkitykselliseltä. Samanlaiseksi vuorovaikutus nähtiin lähinnä tutun opetusryhmän sekä luokan toimijoiden persoonallisuuspiirteiden ja opettaja–oppilassuhteen säilymisen ansiosta. Tulosten mukaan sosiaalinen läsnäolo ei juurikaan toteudu etäopetusharjoittelun vuorovaikutuksessa.

Parantamisehdotuksia puutteelliselle vuorovaikutukselle nähtiin olevan monenlaisia. Ne koskivat opetusryhmäkokojen pienentämistä, opetusajan tehostamista, tietoteknisten asioiden parempaa hallintaa sekä oppilaiden selkeämpää huomiointia. Eniten kannatusta sai kuitenkin lähiopetukseen takaisin palaaminen, sillä etäopetusharjoittelun ei koettu edesauttavan vuorovaikutustaitojen kehittymistä.