Lapsen ja vanhemman välisessä vuorovaikutussuhteessa ilmenevät muutokset vanhempien eron myötä

Abstract

Vanhempien ero on yksi perheen rakenteita muokkaava muutos, joka väistämättä vaikuttaa myös perheen yhteiseen vuorovaikutukseen ja toimintatapoihin. Nämä muutokset koskettavat eroavien vanhempien lisäksi myös perheen lapsia. Tämän tutkimuksen tarkoituksena onkin selvittää, millaisia mahdollisia muutoksia lapsen ja vanhemman välisessä vuorovaikutussuhteessa ilmenee vanhempien eron myötä. Tutkimusongelmaa lähestytään analysoimalla lapsen vuorovaikutussuhdetta hänen kumpaankin vanhempaansa erikseen nimenomaan lapsen näkökulmasta tarkasteltuna.

Tässä tutkielmassa vastauksia tutkimusongelmaan etsitään seuraavien tutkimuskysymysten kautta: millaisia jännitteitä lapsen ja vanhemman välisessä vuorovaikutussuhteessa esiintyy ennen ja jälkeen eron, millä tavoin lapsen ja vanhemman välinen läheisyyden osoittaminen muuttuu eron myötä ja miten mahdollisesti muuttuneet perhekäsitykset ilmenevät lapsen ja vanhemman välisessä vuorovaikutuksessa. Teoreettisena tukena tutkimuksessa toimivat relationaalinen dialektiikka ja kiintymyssuhdeteoria.

Tutkimus toteutettiin laadullisella tutkimusmenetelmällä, ja sen aineisto kerättiin haastattelemalla kuutta vanhempien eron kokenutta lasta. Kerätty tutkimusaineisto analysoitiin viiden eri teeman avulla, jotka nojautuivat määriteltyihin tutkimuskysymyksiin. Teemojen avulla aineistosta nostettiin esille läheisyyteen, erkaantumiseen ja jännitteisyyteen liittyviä havaintoja sekä erilaisia viestinnän keinoja niin koko perheen yhteisen vuorovaikutuksen ylläpitämiseksi kuin erillisten vuorovaikutussuhteiden korostamiseksi. Lisäksi aineiston sisällöt järjestettiin sen mukaan, viittasivatko ne vanhempien eroa edeltäneeseen vai sen jälkeiseen aikaan.

Saadut tutkimustulokset osoittavat, että vanhempien ero aiheuttaa muutoksia lapsen ja vanhemman välisessä vuorovaikutussuhteessa. Tutkimuksen keskeinen havainto on, että lapsen ja vanhemman välisessä suhteessa ilmenevien jännitteiden syyt muuttuivat. Tulosten perusteella ennen eroa jännitteiden koettiin liittyvän lapsen omaan toimintaan, kun eron jälkeen ne nousivat lapsen ja vanhemman välisestä vuorovaikutussuhteesta tai suhteen ulkopuolisesta vanhemmasta. Lisäksi eron jälkeen vuorovaikutukselliset tavat osoittaa läheisyyttä lapsen ja vanhemman välillä muuttuivat verrattuna eroa edeltäneeseen tilanteeseen. Tuloksista käy myös ilmi, että lapset halusivat ylläpitää ja edistää eroa edeltävän kaltaista käsitystä yhtenäisestä perheestä, vaikka perheen rakenteiden tiedostettiin muuttuneen. Toivottua perhekäsitystä tuotiin esille sekä ylläpidettiin ja edistettiin erilaisin vuorovaikutuksellisin keinoin.

Tutkimuksen tulokset antavat uudenlaista tietoa eroperheiden vuorovaikutuksen tutkimukseen. Eroperheiden viestintää ilmiönä on jo tutkittu jonkin verran, mutta eron vaikutuksia lapsen ja vanhemman väliseen vuorovaikutussuhteeseen ja lapsen kokemuksia tästä ei ole aikaisemmin juurikaan tarkasteltu. Tutkimuksen tulokset pyrkivät lisäämään etenkin eronneiden vanhempien ymmärrystä lapsen kokemuksista ja muuttuneen vuorovaikutusympäristön vaatimuksista. Lisäksi tutkimus voi toimia perheen uusien yhteisten vuorovaikutuskäytänteiden muotoutumisen tukena vanhempien eron jälkeen.