4-vuotiaiden lasten tunteet vuorokauden eri aikoina vuoropäiväkodissa
Kattelus, Elli; Kivistö, Emilia (2021)
Kattelus, Elli
Kivistö, Emilia
2021
Kasvatuksen ja yhteiskunnan tutkimuksen maisteriohjelma, varhaiskasvatus - Master´s Programme in Educational Studies, Early Childhood Education
Kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunta - Faculty of Education and Culture
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2021-05-04
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202104122919
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202104122919
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, mitä tunteita lapsilla on vuoropäiväkodissa. Tutkimuksessa tarkasteltiin sitä, millaisissa tilanteissa tunteet näyttäytyvät ja onko vuorokaudenajalla merkitystä tunteisiin. Epätyypillisten työaikojen yleistyessä vuoropäiväkodin tarve kasvaa. Epäsäännöllinen vuorokausirytmi voi vaikuttaa lasten sosioemotionaaliseen hyvinvointiin. Tunteet vaikuttavat kokonaisvaltaisesti ihmisen hyvinvointiin, ja tunteiden avulla lapset voivat ilmaista, millaisena he päiväkodin arjen kokevat.
Tutkimus oli laadullinen tapaustutkimus, sillä se sijoittui yhteen vuoropäiväkotiin. Tutkimuksessa oli mukana 16 neljävuotiasta lasta. Aineisto kerättiin havainnoimalla ja haastattelemalla lapsia, ja se analysoitiin teorialähtöisen sisällönanalyysin avulla. Tunteet jaettiin mukaillen perustunteiden jaottelua sekä 12-pisteen kehämallia. Teoriatausta koostui lapsuuden tarkastelusta vuoropäiväkodin kontekstissa ja tunteiden käsittelystä.
Lapsilla oli vuoropäiväkodissa paljon ilon ja riemun tunteita, mutta myös jonkin verran ärtymyksen tunnetta. Neutraalia tunnetta, jolloin tunteen aktivaatio oli matala, havaittiin melko paljon. Kun tunteen aktivaatio oli matala, se ei näyttäytynyt ulospäin, vaan sen havaitseminen oli haastavaa. Iloa ja riemua oli lasten yhteisissä leikkitilanteissa, aikuisen ja lapsen välisissä vuorovaikutustilanteissa ja tilanteissa, joissa lapset tekivät ei-toivottua toimintaa. Ärtymyksen ja turhautuneisuuden tunteita oli leikkitilanteissa, joissa aikuinen ei ollut paikalla sekä siirtymätilanteissa. Tutkimuksessa nousi esiin vuorokauden ajan ja aikuisen läsnäolon merkitys lasten tunteisiin. Illalla, kun ryhmäkoko oli pienempi ja toiminta kodinomaisempaa, aikuinen pystyi olemaan enemmän läsnä lasten kanssa, ja ilon tunnetta oli enemmän. Iltapäivällä, kun ryhmäkoko oli suurempi, myös ärtymyksen tunnetta oli enemmän.
Tutkimus oli laadullinen tapaustutkimus, sillä se sijoittui yhteen vuoropäiväkotiin. Tutkimuksessa oli mukana 16 neljävuotiasta lasta. Aineisto kerättiin havainnoimalla ja haastattelemalla lapsia, ja se analysoitiin teorialähtöisen sisällönanalyysin avulla. Tunteet jaettiin mukaillen perustunteiden jaottelua sekä 12-pisteen kehämallia. Teoriatausta koostui lapsuuden tarkastelusta vuoropäiväkodin kontekstissa ja tunteiden käsittelystä.
Lapsilla oli vuoropäiväkodissa paljon ilon ja riemun tunteita, mutta myös jonkin verran ärtymyksen tunnetta. Neutraalia tunnetta, jolloin tunteen aktivaatio oli matala, havaittiin melko paljon. Kun tunteen aktivaatio oli matala, se ei näyttäytynyt ulospäin, vaan sen havaitseminen oli haastavaa. Iloa ja riemua oli lasten yhteisissä leikkitilanteissa, aikuisen ja lapsen välisissä vuorovaikutustilanteissa ja tilanteissa, joissa lapset tekivät ei-toivottua toimintaa. Ärtymyksen ja turhautuneisuuden tunteita oli leikkitilanteissa, joissa aikuinen ei ollut paikalla sekä siirtymätilanteissa. Tutkimuksessa nousi esiin vuorokauden ajan ja aikuisen läsnäolon merkitys lasten tunteisiin. Illalla, kun ryhmäkoko oli pienempi ja toiminta kodinomaisempaa, aikuinen pystyi olemaan enemmän läsnä lasten kanssa, ja ilon tunnetta oli enemmän. Iltapäivällä, kun ryhmäkoko oli suurempi, myös ärtymyksen tunnetta oli enemmän.