Psykiatrisen potilaan vapauden rajoittaminen hoitohenkilökunnan näkökulmasta

Abstract

Tutkielman tarkoituksena oli kuvata hoitohenkilökunnan tietämystä potilaan vapauden rajoittamista koskevista ohjeistuksista ja lainsäädännöstä sekä kuvata hoitohenkilökunnan suhtautumista pakkotoimiin sekä siihen yhteydessä olevia tekijöitä. Kohderyhmänä oli hoitohenkilökunta yhden psykiatrisen sairaalan akuuttipsykiatrian, neuro-/vanhuspsykiatrian ja oikeuspsykiatrian osastoilta. Kaikki osastot olivat aikuispsykiatrisia osastoja. Kyselylomakkeita jaettiin yhteensä 220 lähi- ja perushoitajalle, mielenterveyshoitajalle, sairaanhoitajalle sekä apulaisosastonhoitajalle ja osastonhoitajalle. Vastausprosentti oli 79% (n=174). Aineisto käsiteltiin tilastollisesti. Hoitohenkilökunnan tietoa potilaan vapauden rajoittamista koskevista ohjeistuksista ja lainsäädännöstä kuvattiin frekvenssi- ja prosenttiluvuin. Suhtautumisen eroja pakkotoimiin testattiin kahden riippumattoman otoksen t-testillä. Ikäluokkien myönteistä ja kielteistä suhtautumista pakkotoimiin testattiin yksisuuntaisella varianssianalyysillä (ANOVA). Muuttujan neutraali suhtautuminen pakkotoimiin käytettiin Mann-Whitney U-testiä ja Kruskal-Wallisin H-testiä. Hoitohenkilökunnan tietämystä potilaan vapauden rajoittamista koskevista ohjeistuksista ja lainsäädännöstä voidaan pitää hyvänä. Potilaan vapauden rajoittamista koskeviin ohjeistuksiin ja lainsäädäntöön liittyviin väittämiin oikein vastanneiden keskiarvo oli 81,2%. Pakkotoimiin suhtautumista tarkasteltiin myönteisenä, kielteisenä ja neutraalina. Naisten ja miesten myönteinen suhtautuminen pakkotoimiin erosi tilastollisesti suuntaa antavana (p = 0,10). Ammattiryhmän lähihoitaja, perushoitaja ja mielenterveyshoitaja ja ammattiryhmän sairaanhoitaja, osastonhoitaja ja apulaisosastonhoitaja myönteinen suhtautuminen erosi tilastollisesti melkein merkitsevästi (p = 0,05). Ammattiryhmä lähihoitaja, perushoitaja ja mielenterveyshoitaja suhtautui myönteisemmin pakkotoimiin. Ammattiryhmien kielteinen suhtautuminen pakkotoimiin erosi tilastollisesti merkitsevästi (p = 0,02). Ammattiryhmä sairaanhoitaja, apulaisosastonhoitaja ja osastonhoitaja suhtautui kielteisemmin pakkotoimiin. Työsuhteiden kielteinen suhtautuminen erosi tilastollisesti suuntaa antavana (p = 0,10). Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa tietoa, jota voidaan hyödyntää muun muassa aggressiivisten ja levottomien potilaiden hoidon kehittämiselle ja sairaalan sisäiselle koulutukselle. Tällä voitaisiin yhtenäistää aggressiivisten ja levottomien ja potilaiden hoitokäytäntöjä ja menetelmiä ja tätä kautta tehostaa aggressiivisten ja levottomien ja potilaiden hoidon laatua. Saatua tietoa voitaisiin käyttää myös pakkotoimien vähentämisessä.

The main purpose of the study is to illustrate both the levels of staff's knowledge regarding the guidelines and legislations of restricting patient's freedom as well as how staff take an attitude on coercive measures and its affiliative factors. Staff from Neuro-, geriatric-, forensic- and acute psychiatric wards of one psychiatric hospital formed the target group for the study. All the wards were exclusively for adult patients. Total sum of 220 Questionnaires were given for psychiatric nurses, practical nurses, nurses, assistant head nurses and head nurses. Response rate was 79% (n=174). The survey material has been statistically processed. The staff's understanding of the guidelines and legislations regarding restricting patient's freedom are illustrated in frequencies and percentages. Differing attitudes on coercive measures were tested in two sample independent t-tests. Age groups' positive and negative attitudes on coercive measurements were tested using one-way analysis of variance (ANOVA). Mann-Whitney's U-test and Kruskal-Walls's H-test were used on the variable "neutral attitude regarding coercive measurements". Surveyed staffs were aware of the legislations and guidelines of patient’s coercive measurements and restrictions on liberties. The survey was correctly answered with 81,2% average. Attitudes regarding coercive measurements were investigated positively, negatively and neutrally. Positive attitude regarding coercive measurements differed between sexes and was statistically directional (p = 0,10). Positive attitudes in occupational groups consisting of (A) psychiatric- and practical nurses, and (B) nurses, assistant head nurses and head nurses differed somewhat significantly (p = 0.05). Group (A) took more positive attitude regarding coercive measurements. Negative attitudes regarding coercive measurements differed statistically significantly (p = 0.02). Group (B) had more negative attitude towards coercive measurements. Negative attitude regarding coercive measurements differed between basis of employment was statistically directional (p = 0,10). The purpose of the study was to produce valuable information which could be utilized on both the development of the treatment of aggressive and restless patients, and in the internal educational matters within the hospital staff. The information gained in this study could be used to improve the quality of treatment concerning aggressive and restless patients as well as to reduce the tendency to opt in coercive measurements.