Tonometria jatkuva-aikaisessa ja kajoamattomassa verenpaineen mittauksessa

Abstract

Kirjallisuusselvityksenä toteutetun kandidaatintyön tarkoitus oli selvittää tonometrian suorituskykyä kajoamattomassa ja jatkuva-aikaisessa verenpaineen mittauksessa. Lisäksi pyrittiin selvittämään optimaalisin kohderyhmä tonometrialle ja sopivin sijainti valtimokanyylille suhteessa tonometriin. Tonometrian soveltuvuutta käytännön työhön ei käsitelty. Perinteisesti verenpainetta on mitattu mansetilla olkavarresta, mikä on varsin epätarkkaa, eikä sillä saada jatkuva-aikaista verenpainedataa. Kaikkein luotettavimmat tulokset saadaan valtimokanyylimittauksella, joka on verenpaineen mittauksen kultainen standardi, mutta se ei sovellu laaja-alaiseen käyttöön kajoavan toimenpiteen riskien takia. Helppo, luotettava ja laajasti saatavilla oleva verenpaineen mittaus on tärkeää, sillä korkea verenpaine altistaa sydän- ja verisuonisairauksille, jotka ovat kansanterveydellisesti ja -taloudellisesti merkittäviä sairauksia. Kirjallisuusselvitykseen valittiin tutkimuksia PubMed-tiedonhaun perusteella. Selvitykseen sisällytettiin 343 tutkittavan aineisto 13 tutkimuksesta, jotka valittiin PubMed-haun 38 artikkelista, ja artikkelien lähdeviitteistä lisätyistä viidestä tutkimuksesta. PubMed-hakutermit muodostettiin PICO-hakualgoritmin perusteella: tutkimusongelma (P), interventio (I), vertailuinterventio (C) ja tulosmuuttujat (O). Hakutuloksista rajattiin pois katsaukset ja eläinkokeet ja kieleksi valittiin englanti. Evidenssi arvioitiin huolellisesti huomioiden tutkimusasetelmat, tutkimusväestöjen ominaisuudet sekä tutkimusharhan hallinta. Tutkimusasetelman osalta tutkimukset muistuttivat läheisesti toisiaan, sillä kaikki olivat vertailevia ja havainnoivia tutkimuksia. Tutkitut tonometrit olivat BPro® ja T-Line®, joita verrattiin valtimokanyyliin, joka oli usein sijoitettu värttinävaltimoon. Tutkimusväestöjen demografiset ominaisuudet olivat hyvin samankaltaisia, sillä potilaat olivat tyypillisesti ikääntyneitä, ja heitä hoidettiin joko teho-osastolla tai kirurgisesti. Tutkimusharhaa arvioitiin JBIpisteytyksellä (engl. Joanna Briggs Institute criteria), jonka mukaan tutkimukset saivat 0–8 pistettä, ja ne järjestettiin paremmuusjärjestykseen. Lisäksi mittausvirhettä arvioitiin AAMI:n (engl. Association for the Advancement of Medical Instrumentation) suosituksen perusteella, jonka mukaan mittausvirheen hyväksyttävänä rajana pidettiin korkeintaan 5 ± 8 elohopeamillimetriä. Evidenssin perusteella tonometria on riittävän tarkka diastolisen ja keskiverenpaineen mittaamiseen, mutta systolisen verenpaineen keskihajonta ei täyttänyt AAMI:n suositusta. Systolisen verenpaineen virhe oli (-2,5 ± 11,7) mmHg, diastolisen (4,4 ± 8,0) mmHg ja keskiverenpaineen (2,3 ± 7,6) mmHg. Kirurgisilla tutkittavilla tulokset ja tutkimusten laatu olivat parempia kuin tehohoidossa olleilla. Tarkkuus oli erityisen hyvää, kun hoidon aiheena oli paksusuolikasvaimen leikkaus, neurokirurgia tai selkäleikkaus. Lisäksi tonometrin tulokset vastasivat parhaiten valtimokanyyliä, kun ne sijoitettiin samaan värttinävaltimoon. Yhteenvetona voidaan todeta, että pulssiaaltoanalyysiin perustuva tonometria on hyvin potentiaalinen menetelmä jatkuva-aikaiseen ja kajoamattomaan verenpaineen mittaukseen. Aiheesta tarvitaan lisää sellaista tutkimusta, jossa verrataan keskenään tonometriaa ja valtimokanyylimittausta ja mansettimittausta, jotta voidaan arvioida tonometrian hyviä ja huonoja puolia suhteessa mansettimittaukseen, jolle tonometria on ensisijainen korvaava vaihtoehto.