”Tarinoita urista ja naiseudesta”: Narratiivinen tutkimus naisjohtajien urista ja naiseuden kokemuksista suomalaisessa työelämässä

Abstract

Vaikka naiset kouluttautuvat tänä päivänä miehiä ahkerammin, on naisten osuus kaikista johtajista edelleen selkeästi miehiä alhaisempi. Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastelen johtoasemassa olevien naisten kokemuksia urista ja naiseudesta suomalaisessa työelämässä. Tutkielmani seuraa laadullista, narratiivista tutkimusmenetelmää.

Tutkielmaani ohjaava tutkimuskysymys muotoutui seuraavanlaiseksi; kuinka johtoasemassa olevat naiset kertovat omasta urakehityksestään? Lisäksi toinen tutkielmani kantava teema ja tutkimuskysymys kuuluu; kuinka johtoasemassa olevat naiset kokevat naiseuden vaikuttavan uralla ja johtamisessa?

Narratiivisuus ilmenee tutkielmassani kolmella tapaa – teoreettisena viitekehyksenä, aineistonkeruumenetelmänä ja analyysimenetelmänä. Tutkimusaineistoni koostui kymmenestä johtoasemassa olevan naisen haastattelusta, jotka keräsin seuraten narratiivista episodista haastattelumenetelmää. Episodinen haastattelumenetelmä mahdollisti pääsyn sekä haastateltavien narratiiviseen kerrontaan että semanttiseen tietoon. Näihin tiedon muotoihin pyrin pääsemään käsiksi ensin pyytäen tarinoita naisten urakokemuksista ja tämän jälkeen kysyen tarkentavia kysymyksiä tutkimuskysymysteni kannalta olennaisista asioista. Aineistoni analyysissa seurasin narratiivien analyysia, aloittaen analyysini erottelemalla haastatteluista toistuvia tai muuten merkittäviä teemoja. Analyysini myöhemmässä vaiheessa kokosin teemoja yhteen muodostaen näistä laajempia kerronnallisia narratiiveja.

Tulosteni valossa naisten urapolut ja -tarinat poikkesivat monella tapaa toisistaan, eikä johtoasemiin päätyminen seurannut tiettyä selkeää kaavaa. Tarinoista analysoimani narratiivit osoittivat, että etenkin 1. sosiaalinen tuki, 2. omat henkilökohtaiset ominaisuudet ja arvomaailma, sekä 3. sattumat nähtiin lähes jokaisessa tarinassa merkityksellisinä myöhemmän urakehityksen kannalta. Tiivistäen voi sanoa, että urat näyttäytyivät suunnitelmattomina kokonaisuuksina, joissa oman elämän merkityksellisten ihmisten tarjoama tuki sekä oma luonne ja asennoituminen työntekoon olivat merkittävässä roolissa.

Myös kokemukset naiseudesta työelämässä vaihtelivat, mutta jokainen haastateltavista koki naisjohtaja -termin enemmän tai vähemmän ärsyttävänä. Analysoin aineistostani neljä naiseutta käsittelevää narratiivia, joista ensimmäinen koski sitä, kuinka oman naiseuden ei koettu vaikuttaneen omaan urakehitykseen niin hyvässä kuin pahassakaan. Samalla naisten miehiä heikompi työelämäasema kuitenkin tunnistettiin yhteiskunnallisella tasolla, ja diversiteetin kannalta molempia sukupuolia koettiin tarvittavan myös johtotehtäviin. Toinen narratiiveista koski ulkoista habitusta ja sen vaikutusta ennakkoluuloihin itseä kohtaan. Tässä narratiivissa etenkin nuoruus yhdistettynä naiseuteen nähtiin aiheuttaneen eniten ennakkoluuloja omasta asiantuntevuudesta. Kolmantena narratiivina aineistosta erottui sukupuolille tyypillisten stereotypioiden, kuten asiakeskeisen miehen ja empaattisen naisen tunnistaminen, kuitenkin monessa kohdin kritisoiden näiden todenmukaisuutta. Viimeisimpänä narratiivina nostin esiin haastateltavien näkemykset naisten ja miesten osittain epätasaiseksi koetuista perhevastuiden jakautumisesta.