Läheisyyden merkitys kuntien ruokahuollossa: Vertaileva tapaustutkimus

Abstract

Julkisten hankintojen merkitys taloudellemme on Suomessa suuri. Julkisia hankintoja sääntelee hankintalaki, jonka tavoitteena on julkisten varojen oikea ja tehokas käyttö, EU:n sisämarkkinoiden turvaaminen ja korruption torjuminen. Hankintalaki on kuitenkin koettu raskaaksi ja sen estävän pk-yritysten osallistumisen julkisiin kilpailutuksiin. Hankintalakia on kritisoitu myös siitä, että se estää julkisissa hankinnoissa eettisten perusteiden huomioimisen kilpailutuksessa. Koska kilpailutuksissa usein voittaa se, joka tarjoaa halvimman hinnan, muut seikat kuten ekologisuus, ihmisoikeudet ja laatu saattavat olla vaikeita huomioida julkisissa hankinnoissa. Kunnat ovat tarjonneet ruokapalveluita jo pitkään ja jo 1920-luvulla kunnat velvoitettiin tarjoamaan kouluruoka oppivelvollisuuden piiriin kuuluville lapsille. Ruoka ja sen eettiset sekä ekologiset kysymykset ovat olleet jo pitkään hyvin keskusteltu aihe myös kuntien ruokapalveluissa. Tässä tutkimuksessa vertaillaan kahden suomalaisen kunnan erilaista tapaa tuottaa ruokapalvelunsa. Kunnat ovat molemmat kehittäneet omat innovatiiviset ruoan tuotantotapansa. Tutkimuksen analyysissä käytetään viiden läheisyyden muodon teoriaa, joiden vaikutuksia verrataan Sodankylän kunnan ja Kangasalan kaupungin ruokapalvelujen tuotannon muutokseen ja sen onnistumiseen. Tutkimuksessa pyritään vastaamaan siihen, miten kuntien erilaiset läheisyydenmuodot ovat vaikuttaneet heidän tapaansa tuottaa ruokapalvelunsa. Tutkimuksessa haetaan vastausta myös sille, miten kunnat soveltavat hankintalakia. Tutkimus on kvalitatiivinen tapaustutkimus ja aineistona toimii kymmenen teemahaastattelua. Tutkimuksen tuloksena voidaan todeta, että Kangasalan kaupungin ja Sodankylän kunnan toiminnan keskiössä vaikuttavat eri läheisyyden muodot. Kangasalla ruokapalvelujen muutos tehtiin uuden julkisjohtamisen oppien vaikutuksesta ja Kangasalla toiminnan ytimessä olivat institutionaalinen- ja organisatorinen läheisyys, jotka näkyivät haastatteluissa ehdottomana lain noudattamisen painottamisena ja tiiviinä yhteistyönä hankintalain ja kilpailutuksen toteutuksessa Tampereen kehyskuntien yhteishankintayhtiön kanssa. Sodankylän kunnan ruokapalvelujen muutoksen tavoitteena oli saada lähiruokaa kunnan ruokapalveluihin ja ruokapalvelut uudistettiin täysin lähiruoan ehdoilla. Sodankylän kunnan toiminnan ytimessä on selkeästi maantieteellinen läheisyys, joka täydentyi sosiaaliseksi läheisyydeksi, koska lähiruoan hankinta kunnan ruokapalveluihin vaati tiivistä yhteistyötä paikallisten toimijoiden kanssa. Tutkittavien kuntien tavat tuottaa ruokapalvelunsa ovat erilaiset ja myös syyt niiden uudistamiselle olivat erilaiset. Kummankin tutkittavan kunnan strategiassa on mainittu lähiruoka, mutta kunnat ovat toteuttaneet lähiruokaperiaatteensa eri tavoin. Molemmat kunnat ovat hyvin tyytyväisiä omaan tapaansa tuottaa ruokapalvelunsa.