Tutkimus- ja kehitysyksiköiden suorat ja epäsuorat keinot suurten yritysten strategian edistämisessä : T&K-yksiköiden systeeminen vuorovaikutus

Abstract

Yritysten yleisiksi strategisiksi tavoitteiksi on määritelty pyrkimys luoda kestävää kilpailuetua, mikä tutkimus- ja kehitysyksiköiden (T&K) näkökulmasta merkitsee kykyä edistää yrityksen kannattavaa kasvua. Kannattavan kasvun on katsottu edellyttävän kilpailu- ja suorituskykyisiä resursseja sekä prosesseja, joiden avulla voidaan edistää erilaisia innovaatioita. Kyse on yritysten kyvystä uudistua ja turvata jatkuvuus vaihtelevien innovaatioiden avulla. Kun kilpailuympäristön muutokset ovat nopeita ja erilaiset toimijat monin tavoin kytköksellisiä, ovat olosuhteet haastaneet strategista ajattelua ja tehneet tapahtumien ennakoinnista ja niihin vastaamisesta kompleksista. Strategiatutkimuksissa on havaittu, että nopeasti muuttuvissa olosuhteissa T&K-yksiköt ovat hyödyntäneet dynaamisia osaamisalueita edistäessään yrityksen strategiaa. Dynaamisten osaamisalueiden avulla voidaan havaita muutoksia, tarttua mahdollisuuksiin, muokata ja muuttaa yrityksen arvoa luovaa kokonaisuutta. Yrityksen arvoa luovaan kokonaisuuteen kohdistuvat muutokset edellyttävät T&K-toiminnalta systeemistä vuorovaikutusta. Tutkimuksen tarkoituksena on ollut selvittää, millaisen systeemisen vuorovaikutuksen keinoja T&K-yksiköt hyödyntävät edistäessään yrityksen strategiaa?

Historiallisesti on kyetty havaitsemaan, että merkittävän taloudellisen kasvun taustalla ovat olleet teknologiset edistysaskeleet, joista johdettavien teknologisten innovaatioiden etenemistä on kuvattu S-käyrällä. Suurissa yrityksissä teknologisten innovaatioiden edistämiseksi on hyvin usein perustettu T&K-yksiköitä. Ne ovat suurten yritysten tukipalvelu ja pyrkivät edistämään yrityksen strategiaa. Tässä tehtävässä niiden keskeinen tavoite on ollut tuottaa erityisesti teknologisia innovaatioita, joita edistäessään ne tasapainottavat tutkimus- ja kehitystyötään. Tasapainottamisen tarkoituksena on turvata niin yrityksen nykyhetki kuin tulevaisuus ja T&K-toiminnassa erityistä onkin pitkän aikavälin strateginen ajattelu. T&K-yksiköt eivät kuitenkaan yksin kykene luomaan innovaatioita yrityksen liiketoiminnan muokkaamiseksi ja uudistamiseksi, vaan tarvitsevat tähän systeemistä vuorovaikutusta. Kyse on siitä, että teknologisten innovaatioiden lisäksi ja näiden tukemiseksi on aiemmissa tutkimuksissa tunnistettu myös T&K-yksiköiden hyödyntämiä sosiaalisia innovaatioita yrityksen strategian edistämiseksi.

Suurten yritysten T&K-yksiköt hyödyntävät systeemistä vuorovaikutusta edistäessään yrityksen strategiaa. Kyse on T&K-yksiköiden kyvystä tavoitteellisesti hyödyntää niiden toimintaan liittyviä systeemisen vuorovaikutuksen ulottuvuuksia, kuten 1) strategista ajattelua, 2) moniäänisyyttä, 3) tiedon rakenteita, 4) kehitystoimintaa ja 5) asiakasvuorovaikutusta. Nämä systeemisen vuorovaikutuksen ulottuvuudet sisältävät T&K-yksiköiden näkökulmasta kaksi erilaista osajärjestelmää, jotka ovat suoria ja epäsuoria keinoja palvella yrityksen strategiaa. Kyse on T&K-yksiköiden kyvystä näiden osajärjestelmien avulla edistää yrityksissä erilaatuisia muutoksia ja uudistumista. Osajärjestelmät kuvaavat T&K-yksiköiden systeemistä vuorovaikutusta paitsi ristiriitaisina, myös toisiaan tukevina kokonaisuuksina. Kaiken kaikkiaan tutkimuksen mukaan T&K-yksiköiden hyödyntämien osajärjestelmien dialektinen prosessi edistää yrityksen strategiaa.

Aineisto on hankittu haastattelemalla 23 Suomessa sijaitsevan suuren yrityksen T&K-yksikön 26 kehitysjohtajaa. Aineisto on analysoitu sisällönanalyysilla. Yritykset ovat usealta toimialalta, kuten elektroniikka-, metalli-, metsä-, kone-, lasinjalostus- ja lääketeollisuus. Analyysin tuloksena on voitu etsinnällisesti tuoda ilmi T&K-yksiköiden hyödyntämät osajärjestelmät yritysten uudistumisen ja jatkuvuuden mahdollistamiseksi. Uudistumisessa on tärkeää turvata kilpailukyky ja jatkuvuutta edistäessä suorituskyky. Yritysten kilpailukyvyn turvaamisessa T&K-yksiköt hyödyntävät systeemisen vuorovaikutuksen epäsuorien keinojen osajärjestelmää, jossa on kyse kyvystä 1) strategiseen uudistumiseen, 2) muutosjännitteiden käsittelyyn, 3) tiedon tuottamiseen, 4) soveltavaan tutkimukseen ja 5) uudistavien asiakassuhteiden hyödyntämiseen. Yritysten suorituskyvyn turvaamisessa T&K-yksiköt hyödyntävät systeemisen vuorovaikutuksen suorien keinojen osajärjestelmää, jossa on kyse kyvystä edistää 1) strategisia valintoja, 2) moniammatillista yhteistyötä, 3) tiedonhallintaa, 4) tuotekehitystä ja 5) vakiintuneiden asiakassuhteiden hyödyntämistä.

The general strategic objective of companies is to produce sustainable competitive advantage. This means in the research and development (R&D) department perspective the capability of promoting the profitable growth of the company. Profitable growth has be seen to require competitive and high-performance resources as well as processes that can be used to drive a variety of innovations. The question is about the companies’ ability to renew and ensure continuity through variable innovations. When changes in the competitive environment are rapid and different actors are connected in many ways, circumstances have challenged strategic thinking and made predicting events and responding to them rather complex. Strategic research has discovered that in fast changing situations, R&D departments have made use of their dynamic areas of expertise while promoting the corporate strategy. In strategy research dynamic areas of expertise are called dynamic capabilities which can be used to detect changes, seize opportunities as well as modify and change the value-creating entity of the company. Any changes in the value-creating entity of the company require systemic interaction from the R&D activities. The objective of this study has been to resolve, what systemic ways of interaction R&D departments use when promoting the corporate strategy.

Historically, it has been possible to observe that technological advances have driven significant economic growth, the progress of which is described by the S- curve. In large companies, R&D departments have often been set up to promote technological innovation. They are a support service for large companies and strive to promote corporate strategy. In this role, their main objective has been to produce in particular technological innovations, which they balance in their research and development activities. The purpose of balancing is to secure both the present and the future of the company, and R&D activities specialise in long-term strategic thinking. However, R&D units alone are not able to innovate to reshape and innovate a company’s business, but need systemic interaction to do so. The point is that, in addition to and in support of technological innovations, previous studies have also identified social innovations being used by R&D departments to promote corporate strategy.

The R&D departments of large companies use systemic interaction to advance the corporate strategy. The question is about the ability of R&D units to purposefully use the dimensions of systemic interaction related to their activities, such as 1) strategic thinking, 2) creating polyphony, 3) using knowledge structures, 4) promoting development activities, and 5) customer interaction. From the R&D department point of view, these dimensions of systemic interaction include two different subsystems that are direct and indirect means of serving the corporate strategy. It is a question of the ability of R&D departments to promote different types of change and renewal in companies through these subsystems. Subsystems describe the systemic interaction of R&D departments not only as contradictory but also as mutually supportive entities. All in all, the study reveals that the dialectical process of the subsystems used by R&D departments contributes to the corporate strategy.

The material has been obtained by interviewing 26 R&D directors of 23 large companies in Finland. The material has been analysed by using content analysis. The companies are from a number of industries, including the electronics, metal, forest, machine, glass processing and pharmaceutical industries. As a result of the analysis, it has been possible to identify the subsystems utilized by the R&D departments in order to enable the renewal and continuity of companies. In renewal, it is important to safeguard competitiveness and continuity while promoting performance. In order to ensure the competitiveness of enterprises, R&D departments make use of the subsystem of indirect means of systemic interaction, which is about 1) strategic renewal, 2) handling tensions of change, 3) generating information, 4) applied research and 5) utilizing renewing customer relationships. To safeguard the performance of companies, R&D departments make use of the direct means subsystem of systemic interaction, which is about the ability to promote 1) strategic choices, 2) multi-professional collaboration, 3) information management, 4) product development, and 5) established customer relationships.