Vanhemmuuden rakentuminen yhteiskunnallisessa keskustelussa : Diskurssianalyysi perhevapaajärjestelmää koskevista Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksista

Abstract

Tutkielma käsittelee vanhemmuuden rakentumista osana yhteiskunnallista keskustelua ja paikantuu osaksi sosiaalisen konstruktionismin tutkimusperinnettä. Tarkastelun keskiössä on vanhemmuuden rakentuminen suhteessa lapseen, vanhemmuutta koskeviin käsityksiin ja ihanteisiin, sekä suhteessa perhevapaajärjestelmän mahdollistamiin tai poissulkemiin tapoihin järjestää lapsen hoito. Aineistona on 55 Helsingin sanomissa julkaistua mielipidekirjoitusta, ja aineiston analyysimenetelmänä on diskurssianalyysi. Tutkielmassa pohditaan, millaista perhevapaajärjestelmän ympärillä käyty keskustelu on, millaisia vanhemmuuteen liittyviä merkityksiä keskustelussa tuotetaan, sekä mitkä näistä käsityksistä muodostuvat kulttuurisiksi itsestäänselvyyksiksi.

Tutkielman perusteella perhevapaajärjestelmän ympärillä käyty yhteiskunnallinen keskustelu oli tarkasteluajankohtana polarisoitunutta. Perhevapaajärjestelmän säilyttämistä ja uudistamista puoltavat mielipidekirjoitukset erottuivat selkeästi toisistaan, ja vanhemmuutta tuotettiin niissä keskenään erilaisiin argumentteihin nojaten. Diskurssianalyysin perusteella muodostin 27 diskurssia, joista seitsemän muodostui kulttuurisiksi itsestäänselvyyksiksi. Kulttuuriset itsestäänselvyydet ovat terveen järjen mukaisia, arkistuneita ja vain vähän kyseenalaistettuja tapoja merkityksellistää maailmaa ja sen ilmiöitä. Vanhemmuutta määriteltiin suhteessa lapsen etuun, vanhemmuuden kulttuurisesti muotoutuneisiin ihanteisiin ja käytänteisiin, sekä suhteessa arvoihin, kuten valinnanvapauteen ja tasa-arvoon. Vaikka vanhempien yksilöllisyys korostui, oli vanhemmuuden määrittely luonteeltaan julkista. Tämä näkyi siinä, miten vanhemmuutta määriteltiin suhteessa yhteiskunnan vanhempiin kohdistamiin hyvän kansalaisuuden velvollisuuksiin, ja tämän vastakohtana rakentuneeseen toiseutettuun äitiyteen.

Tutkielmani perusteella vanhemmuus rakentui monien keskenään jännitteisten vanhemmuuden merkityksellistämisen tapojen ristipaineessa. Vanhemmuus rakentui sukupuolitapaisena, ja erityisen painavina vanhempiin suunnatut odotukset kohdistuivat äiteihin. Perheiden yksilöllisten valintojen korostaminen peitti alleen sen, että edellytykset ja asemat näihin valintoihin olivat keskenään eriarvoisia. Samalla piirtyi esiin se, että perhevapaajärjestelmä, joka perustuu vanhempien valinnanvapauteen, on riittämätön tasa-arvon edistämisen näkökulmasta. Tasa-arvon edistäminen edellyttää perhevapaajärjestelmän uudistamista siten, että vanhemmuuden vastuiden tasapuolisempaa jakamista sukupuolten välillä tuetaan, sekä tunnistetaan perheiden moninaiset tilanteet nykyistä paremmin.