Muutaman virheen tekijä vai melkein kirjailija?: Käännöskritiikkien runokääntäjäkuva 2010-luvulla
Pitkänen, Aleksi (2021)
2021
Monikielisen viestinnän ja käännöstieteen maisteriohjelma - Master's Programme in Multilingual Communication and Translation Studies
Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta - Faculty of Information Technology and Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2021-04-14
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202103312778
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202103312778
Tiivistelmä
Tutkimuksessa tarkastellaan, millaisia runokääntäjäkuvia runosuomennosten kritiikeissä esiintyy. Erityinen kiinnostuksen kohde on se, esiintyykö aineistossa luovuuden kautta määrittyvää kääntäjäkuvaa.
Runokääntämisen luovuutta tarkastellaan Paul Kussmaulin kääntämisprosessin luovuutta koskevan tutkimuksen kautta sekä Haroldo de Camposin transkreaatio-käsitteen avulla. Runouden kääntämisen erityispiirteitä käsitellään muun muassa André Lefeveren käännösstrategioiden tutkimuksen kautta. Tutkimuksessa valotetaan myös runokääntäjäkuvaa niin käännöstieteessä kuin sen ulkopuolella. Vallitsevien kääntäjäkuvien syntymistä tutkitaan käyttämällä hyödyksi André Lefeveren pohdintaa romantiikan ajalta periytyneestä kirjailijakuvasta sekä Lawrence Venutin tutkimusta kääntäjän näkymättömyydestä. Käännöskritiikkien teoriassa keskitytään Katharina Reissin poeettisten tekstien kritikointia käsittelevään tutkimukseen sekä Antoine Bermanin käännöskritiikkitutkimukseen.
Tutkimuksen aineisto koostuu 16 runosuomennoksen kritiikistä, jotka on julkaistu kirjallisuuskritiikin verkkolehti Kiiltomadossa vuosina 2011–2018. Kääntäjäkuvat muodostetaan analysoimalla kritiikkien kieltä diskurssianalyysin keinoin.
Aineistosta hahmottui seitsemän erilaista kääntäjästä käytettävää diskurssia: akateeminen asiantuntija, lukijan apuri, tieteilijäksi halajava, melkein kirjailija, välittäjä, ahkera työläinen ja muutaman virheen tekijä. Löydetyistä diskursseista seitsemässä kritiikissä esiintynyt melkein kirjailija diskurssi esitti kääntäjän luovana kirjoittajana. Kuitenkin myös kääntäjän kirjailijalle alisteisena esittävä välittäjä-diskurssi oli yleinen. Useimmiten diskurssit esiintyivät yhdessä, mikä teki kääntäjäkuvasta monikerroksisen. Toisaalta kolmessa kritiikissä kääntäjäkuva jäi kokonaan muodostumatta.
Analyysin tulosten perusteella kääntäjä nähdään luovana todennäköisimmin silloin, kun kritikoitavan teoksen kirjoittaja kuuluu länsimaisen kirjallisuuden kaanoniin tai teoksen kirjallinen tyyli on erityisen huomion kohteena. Välittäjä-diskurssin yleisyyden voi katsoa viittaavan siihen, että perinteinen, romanttinen kirjailijakäsitys vaikuttaa edelleen siihen, kuinka kääntäjään asennoidutaan.
Runokääntämisen luovuutta tarkastellaan Paul Kussmaulin kääntämisprosessin luovuutta koskevan tutkimuksen kautta sekä Haroldo de Camposin transkreaatio-käsitteen avulla. Runouden kääntämisen erityispiirteitä käsitellään muun muassa André Lefeveren käännösstrategioiden tutkimuksen kautta. Tutkimuksessa valotetaan myös runokääntäjäkuvaa niin käännöstieteessä kuin sen ulkopuolella. Vallitsevien kääntäjäkuvien syntymistä tutkitaan käyttämällä hyödyksi André Lefeveren pohdintaa romantiikan ajalta periytyneestä kirjailijakuvasta sekä Lawrence Venutin tutkimusta kääntäjän näkymättömyydestä. Käännöskritiikkien teoriassa keskitytään Katharina Reissin poeettisten tekstien kritikointia käsittelevään tutkimukseen sekä Antoine Bermanin käännöskritiikkitutkimukseen.
Tutkimuksen aineisto koostuu 16 runosuomennoksen kritiikistä, jotka on julkaistu kirjallisuuskritiikin verkkolehti Kiiltomadossa vuosina 2011–2018. Kääntäjäkuvat muodostetaan analysoimalla kritiikkien kieltä diskurssianalyysin keinoin.
Aineistosta hahmottui seitsemän erilaista kääntäjästä käytettävää diskurssia: akateeminen asiantuntija, lukijan apuri, tieteilijäksi halajava, melkein kirjailija, välittäjä, ahkera työläinen ja muutaman virheen tekijä. Löydetyistä diskursseista seitsemässä kritiikissä esiintynyt melkein kirjailija diskurssi esitti kääntäjän luovana kirjoittajana. Kuitenkin myös kääntäjän kirjailijalle alisteisena esittävä välittäjä-diskurssi oli yleinen. Useimmiten diskurssit esiintyivät yhdessä, mikä teki kääntäjäkuvasta monikerroksisen. Toisaalta kolmessa kritiikissä kääntäjäkuva jäi kokonaan muodostumatta.
Analyysin tulosten perusteella kääntäjä nähdään luovana todennäköisimmin silloin, kun kritikoitavan teoksen kirjoittaja kuuluu länsimaisen kirjallisuuden kaanoniin tai teoksen kirjallinen tyyli on erityisen huomion kohteena. Välittäjä-diskurssin yleisyyden voi katsoa viittaavan siihen, että perinteinen, romanttinen kirjailijakäsitys vaikuttaa edelleen siihen, kuinka kääntäjään asennoidutaan.