Julkisen ja yksityisen sektorin välinen arvon yhteisluonti maankäyttöprosesseissa

Abstract

Tässä diplomityössä tutkitaan suomalaisten kuntien ja yksityisen sektorin yhteistyötä ja arvon yhteisluontia yleis- ja asemakaavatyössä. Sektorirajat ylittävän yhteistyön on havaittu korostuvan nykyhetkessä yhteiskunnan muuttuessa ja luodessa uudenlaisia vaatimuksia yhteistyölle. Tutkimuksen tavoitteena on selventää yhteisluonnin käsitettä sekä selvittää millaista yhteistyötä kunta ja yksityinen sektori tekevät kuntakaavoituksessa. Lisäksi tavoitteena on selventää kunnan roolia kaavatyössä ja yhteisluonnissa. Työ koostuu kirjallisuusselvityksen perusteella kootusta teoriaosuudesta sekä haastatteluihin pohjautuvasta empiriaosuudesta. Empiirinen tutkimus suoritettiin laadullisena teemahaastattelututkimuksena, jossa haastateltiin 16:ta yleis- tai asemakaavaviranomaista kymmenestä eri kaupungista.

Tutkimuksen substanssiteoriaosuudessa tarkastellaan kaavaprosessia osana maankäyttöprosesseja sekä julkisen ja yksityisen sektorin asemaa ja tavoitteita. Tutkimus painottuu suomalaisten kuntien rooliin ja lähtökohtiin maankäytön suunnittelussa. Kuntien aseman selventämisellä pyritään luomaan perusteet ymmärtää kuntien ja yksityisen sektorin välistä yhteistyötä ja sen reunaehtoja. Lisäksi perehdytään kuntien ja yksityisen sektorin yhteistyön laatuun, tarpeeseen ja toteutusmuotoihin. Teoriaosan formaaliosassa tarkastellaan arvon käsitettä sekä arvon yhteisluonnin määritelmää, sisältöä ja teorioita, jotta yhteistyölle käsitteenä luodaan taustaa.

Haastatteluiden tulosten perusteella kaupunki tuottaa arvoa kaupunkilaisille luomalla edellytykset hyvälle elämälle. Kaupungin kaavoitustoimintaa ohjaavat megatrendit, maankäyttö- ja rakennuslaki, valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet, maakuntakaava sekä kuntatasoiset tekijät, kuten kuntastrategia ja yleiskaava. Näistä tulevat tavoitteet voidaan luokitella laadullisiin, määrällisiin ja taloudellisiin tavoitteisiin. Kaupungin ja yksityisen sektorin yhteistyö on yhdessä tekemistä, vuorovaikutusta ja tiedon vaihtoa. Yhteistyö painottuu asemakaavatasoon, jossa yhteistyötä tehdään pitkälti kumppanuuskaavoituksen ja sen eri muotojen kautta. Tuloksissa korostui kaupungin ja yksityisen sektorin lähtökohtien ja tavoitteiden erilaisuus, jotka osaltaan vaikuttavat yhteistyöhön ja sen sujumiseen sekä tuovat haasteita yhteistyöhön. Erilaisten lähtökohtien ja tavoitteiden esille tuomista ja niiden yhteensovittamista tulisi kehittää yhteistyössä. Yhteistyöllä tavoitellaan kaavaprosessin sujuvuutta, erilaisia hyötyjä sekä toivotunlaista kaupungin kehitystä.

Tutkimuksen teorian ja tulosten perusteella muodostetuissa johtopäätöksissä tuodaan esille kaupungin lähtökohdat kaavatyössä, kaupungin ja yksityisen sektorin arvon yhteisluonnin asetelma, asemakaavatyön kumppanuus ja sen muotojen valinta sekä yhteistyön haasteet ja kehityskohteet. Kaupungin roolia tunnistettiin maankäytön suunnittelussa määrittävän vahvasti maankäyttö- ja rakennuslaki, jonka säännökset yhtyvät haastateltavien vastauksiin. Kaupunkien havaittiin edustavan yleistä etua ja kaupunkilaisia sekä tarkastelevan kaupungin kehitystä pitkällä aikavälillä. Kaupunkeja ohjaavat ja niille luo tavoitteita eri tason tekijät, jotka voivat vaihdella kaupunkien välillä niiden itsehallinnon myötä. Tavoitteet ja lähtökohdat ovat kaupungille arvokkaita asioita ja kaupungin perusta yhteistyölle. Kaupungin ja yksityisen sektorin yhteistyö kaavoituksessa on arvon yhteisluontia, jossa osapuolet vaikuttavat toinen toistensa prosesseihin vuorovaikutuksen kautta. Yhteisellä yhteisluonnin alueella toimitaan yhteistuottajana ja -luojana, jolloin kaikille osapuolille muodostuu arvoa. Yhteisluonti tapahtuu pääasiassa kumppanuuskaavoituksen ja sen erilaisten muotojen avulla. Merkittävä osa yhteisluontia on erilaiset tavoitteet, jotka tuovat osaltaan haasteita yhteistyöhön. Kaupunki edustaa yleistä etua, mutta yksityinen sektori tavoittelee voittoa, tehokkuutta ja omia hyötyjä. Tavoitteiden ja pyrkimysten molemminpuolinen avoin kertominen, ymmärtäminen sekä yhteensovittaminen on tärkeää yhteisluonnissa, mutta myös selkeä yhteisluonnin kehityskohde.