Etsivän vanhustyön paikantuminen osaksi vanhusten hoivaa ja palveluja : Palvelukatveita paikkaamassa ja järjestelmää tulkkaamassa
Mäkelä, Anna (2021)
Mäkelä, Anna
2021
Yhteiskuntatutkimuksen maisteriohjelma - Master's Programme in Social Sciences
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2021-04-12
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202103292732
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202103292732
Tiivistelmä
Väestön ikääntyminen, sosiaali- ja terveyspalvelujen rakenteen muutos ja palvelujen riittävyys ovat ajankohtaisia sosiaalipoliittisia kysymyksiä. Julkisten hoivapalvelujen resurssipulaan haetaan vallitsevassa vanhushoivapolitiikassa ratkaisuja lisäämällä ikääntyneiden ja omaisten vastuuta hoivasta, markkinoistamalla hoivapalveluja sekä painottamalla ikääntyneiden omassa kodissa asumista mahdollisimman pitkään. Vaikka elinikä on Suomessa pidentynyt, ikääntyneiden elämäntilanteet ovat moninaisia ja mahdollisuudet toimintakykyiseen aktiivisena ikääntymiseen sekä hoivan hankkimiseen ja järjestelyyn vaihtelevat. Vanhustyön kentällä on viime vuosina alettu puhua etsivästä vanhustyöstä, jonka pyrkimyksenä on löytää ja tukea palvelujen ulkopuolella olevia ja vaikeasti tavoitettavia omissa kodeissaan asuvia ikääntyneitä ihmisiä.
Tässä tutkielmassa tutkimuskohteena on etsivä vanhustyö osana kotona asuvien vanhusten palveluita. Tutkielmani teoreettiset lähtökohdat ovat hoivassa, jota lähestyn hoivaeettisen ymmärryksen kautta. Tutkielmani teoreettis-metodologisen viitekehyksen muodostaa institutionaalinen etnografia, johon nojaten katson, että hoivan tieto organisoituu hoivateorioiden lisäksi hoivatyön ammateissa ja hoivapolitiikan käytännöissä. Tarkastelen tutkielmassani etsivää vanhustyötä tekevien ja kehittävien ammattilaisten puheessa ilmeneviä hoivapoliittisia ja vanhuspalvelujärjestelmän institutionaalisia käytäntöjä sekä organisoituneita puhetapoja, joissa määritellään etsivän vanhustyön paikkaa osana vanhusten hoivaa ja palveluja. Tutkielmassani kysyn, miten etsivä vanhustyö paikantuu osaksi vanhusten palveluja etsivän vanhustyön työntekijöiden kokemuksissa.
Tutkielman aineistona on kahdeksan etsivän vanhustyön työntekijän haastattelua, joita olen analysoinut teoriaohjaavan sisällönanalyysin menetelmin. Analyysin tuloksena on kolme vanhuspalvelujärjestelmän institutionaalisten käytäntöjen ja etsivän vanhustyön tehtävien suhteissa rakentuvaa etsivän vanhustyön paikannusta. Etsivä vanhustyö paikantuu paikkaamaan kotiin tarjottavien palvelujen avun niukkuutta, toimimaan tulkkina ja välittäjänä vanhan ihmisen ja palveluiden välissä sekä sosiaalista puolustavaksi hoivaksi. Etsivän vanhustyön tarve kumpuaa hoivaköyhyydestä ja palvelukatveista, pirstaleisesta ja vaikeasti hahmotettavasta palvelujärjestelmästä sekä kokonaisvaltaisen kohtaamisen puutteesta vanhusten palveluissa. Etsivän vanhustyön sisällöiksi sulautuu erilaisia tehtäviä sen mukaan, mihin institutionaaliseen käytäntöön työtä peilataan. Kokonaisvaltainen työote mahdollistaa toisaalta palveluiden institutionaalisten rajojen ylittämisen, mutta myös rajojen hämärtämisen ja lakisääteisten tehtävien paikkaamisen siellä, missä puutetta on.
Tutkielmani tuloksena rakentuneet etsivän vanhustyön paikannukset ovat tulkintoja vanhan ihmisen avun ja hoivan saamisesta ja järjestelemisestä, avuntarpeiden määrittelyistä sekä avun ja hoivan tarpeeseen vastaamisen tavoista. Etsivän vanhustyön paikannukset tekevät näkyväksi vanhushoivapolitiikan tuottamia palvelujärjestelmän katveita, eriarvoistavia rakenteita ja institutionaalisia käytäntöjä, jotka jättävät ikääntyneen ilman apua, tukea tai hoivaa. Etsivän vanhustyön paikannukset paljastavat myös palvelujärjestelmän institutionaalisissa käytännöissä ja ammatillisissa rajauksissa määritellyn käsityksen hoivasta ja tulkinnan perustuslain velvoittamista ”riittävistä sosiaali- ja terveyspalveluista”. Tutkielmani tulokset johtavat ehdottamaan, että hoivaetiikan teorioissa rakentuvaa ymmärrystä hoivan ulottuvuuksista ja ihmiselämään kuuluvasta keskinäisriippuvuuden ja autonomisuuden yhteen kietoutumisesta olisi syytä tarkastella ja soveltaa hoivapolitiikan päätöksenteossa, vanhushoivapalveluja määrittelevissä ja tuottavissa instituutioissa, vanhusalan kehittämishankkeissa sekä hoivan ammattilaisten kompetensseja ja tiedonmuodostusta määrittelevissä instituutioissa. Eettisesti kestävän hoivan toteutumiseksi olisi kuultava entistä tarkemmin hoivasuhteisiin asettuvien vanhusten ja työntekijöiden käsityksiä hyvästä hoivasta.
Tässä tutkielmassa tutkimuskohteena on etsivä vanhustyö osana kotona asuvien vanhusten palveluita. Tutkielmani teoreettiset lähtökohdat ovat hoivassa, jota lähestyn hoivaeettisen ymmärryksen kautta. Tutkielmani teoreettis-metodologisen viitekehyksen muodostaa institutionaalinen etnografia, johon nojaten katson, että hoivan tieto organisoituu hoivateorioiden lisäksi hoivatyön ammateissa ja hoivapolitiikan käytännöissä. Tarkastelen tutkielmassani etsivää vanhustyötä tekevien ja kehittävien ammattilaisten puheessa ilmeneviä hoivapoliittisia ja vanhuspalvelujärjestelmän institutionaalisia käytäntöjä sekä organisoituneita puhetapoja, joissa määritellään etsivän vanhustyön paikkaa osana vanhusten hoivaa ja palveluja. Tutkielmassani kysyn, miten etsivä vanhustyö paikantuu osaksi vanhusten palveluja etsivän vanhustyön työntekijöiden kokemuksissa.
Tutkielman aineistona on kahdeksan etsivän vanhustyön työntekijän haastattelua, joita olen analysoinut teoriaohjaavan sisällönanalyysin menetelmin. Analyysin tuloksena on kolme vanhuspalvelujärjestelmän institutionaalisten käytäntöjen ja etsivän vanhustyön tehtävien suhteissa rakentuvaa etsivän vanhustyön paikannusta. Etsivä vanhustyö paikantuu paikkaamaan kotiin tarjottavien palvelujen avun niukkuutta, toimimaan tulkkina ja välittäjänä vanhan ihmisen ja palveluiden välissä sekä sosiaalista puolustavaksi hoivaksi. Etsivän vanhustyön tarve kumpuaa hoivaköyhyydestä ja palvelukatveista, pirstaleisesta ja vaikeasti hahmotettavasta palvelujärjestelmästä sekä kokonaisvaltaisen kohtaamisen puutteesta vanhusten palveluissa. Etsivän vanhustyön sisällöiksi sulautuu erilaisia tehtäviä sen mukaan, mihin institutionaaliseen käytäntöön työtä peilataan. Kokonaisvaltainen työote mahdollistaa toisaalta palveluiden institutionaalisten rajojen ylittämisen, mutta myös rajojen hämärtämisen ja lakisääteisten tehtävien paikkaamisen siellä, missä puutetta on.
Tutkielmani tuloksena rakentuneet etsivän vanhustyön paikannukset ovat tulkintoja vanhan ihmisen avun ja hoivan saamisesta ja järjestelemisestä, avuntarpeiden määrittelyistä sekä avun ja hoivan tarpeeseen vastaamisen tavoista. Etsivän vanhustyön paikannukset tekevät näkyväksi vanhushoivapolitiikan tuottamia palvelujärjestelmän katveita, eriarvoistavia rakenteita ja institutionaalisia käytäntöjä, jotka jättävät ikääntyneen ilman apua, tukea tai hoivaa. Etsivän vanhustyön paikannukset paljastavat myös palvelujärjestelmän institutionaalisissa käytännöissä ja ammatillisissa rajauksissa määritellyn käsityksen hoivasta ja tulkinnan perustuslain velvoittamista ”riittävistä sosiaali- ja terveyspalveluista”. Tutkielmani tulokset johtavat ehdottamaan, että hoivaetiikan teorioissa rakentuvaa ymmärrystä hoivan ulottuvuuksista ja ihmiselämään kuuluvasta keskinäisriippuvuuden ja autonomisuuden yhteen kietoutumisesta olisi syytä tarkastella ja soveltaa hoivapolitiikan päätöksenteossa, vanhushoivapalveluja määrittelevissä ja tuottavissa instituutioissa, vanhusalan kehittämishankkeissa sekä hoivan ammattilaisten kompetensseja ja tiedonmuodostusta määrittelevissä instituutioissa. Eettisesti kestävän hoivan toteutumiseksi olisi kuultava entistä tarkemmin hoivasuhteisiin asettuvien vanhusten ja työntekijöiden käsityksiä hyvästä hoivasta.